Voiko Thaimaata ymmärtää?

päivis: Taisin joskus poimia Thaimaan-matkaoppaasta ajatuksen, että Thaimaata ei ulkopuolinen pysty ymmärtämään kuin pitkään täällä oleskelemalla ja kenties ei silloinkaan. Voin hyvin uskoa sen. On monia asioita, jotka eivät avaudu näkijälle tai kokijalle. Kielimuuri ei ainakaan yhtään auta asiaa.

Nauhoihin sidotut kukkakoristeet ovat osa
thaimaalaista uskonnon harjoittamista.
Koristeita näkee niin autojen peruutus-
peileissä, mopojen ohjaustangoissa tai
vaikka puihin kiinnitettyinä kuten tässä.

Thaimaalaisten uskonnollisuus on silmiinpistävää. Merkkejä siitä näkee melkein mihin tahansa silmänsä kääntää. Jonkinlaisia rukouspaikkoja on siellä täällä ja pieniä temppeleitä muistuttavia rakennelmia on ulko- ja sisätiloissa. Aina ei tarvita edes temppeliä. Buddhalle - tai pahoille hengille lepystystarkoituksessa - tuodaan ruokaa ja juomaa. Juoma on yleensä punaista Fantaa, mutta tässä välillä sitä ei näkynyt. Näin vain maitoa. Nyt punaiset Fanta-pullot ovat taas ilmestyneet rukouspaikoille. Yritin kerran Suomessa etsiä julkisilta paikoilta merkkejä kristinuskosta, mutta etsiminen tyrehtyi siihen, kun merkit tuntuivat olevan aika vähissä. Täällä siis Buddha-uskoisten asiat ovat aivan toisin. Varsinkin aamuvarhaisella katukuvassa runsain määrin näkyvät oranssipukuiset munkit vielä korostavat uskonnollisuuden läsnä oloa.

Ladyboyt ovat niin ikään ilmiö, jota ei oikein ymmärrä. Thaimaalaisille näyttää olevan aivan normaalia, että joistakin miespuolisista tulee ladyboy-henkilöitä. Naisen asuun pukeutuvia ja naismaisesti käyttäytyviä. En usko, että heitä edes hyljeksitään mitenkään, kuten meillä varmaan transsuja. Ladyboyt ovat esimerkiksi erilaisissa palveluammateissa siinä missä sukupuoleltaan selvästi miehet tai naiset. Ehkä herttaisin näkemäni ladyboy työskenteli moottoripyörien parissa liikkeessä, josta Jorma osti Phantomin.

Mutta ei kai tänne erityisesti ymmärtämään ole tultukaan. Mietin eilisen kuluttajapaneelin jälkeen, että miksi juuri Thaimaa. Yksi syy varmaan on, että täällä on niin paljon tuttuja asioita ja toisaalta sopiva annos eksotiikkaa. Olonsa on helppo tuntea kotoisaksi. Se kuluttajajuttu oli kansainvälisen markkinatutkimusfirman toteuttama ja ilmiselvästi Big C -nimisen kauppaketjun maksama tutkimushanke. Meitä oli kahdeksan pohjoismaalaista, joilta kyseltiin kaikenlaisia kokemuksia, mieltymyksiä ja toiveita, miten meitä voitaisiin täällä paremmin palvella. Minä mainitsin tuotteiksi, joita kaupoista ei kokemukseni mukaan saa, Juhla-Mokan ja Marseillen saippuan. Eli jos Juhla-Mokka ilmestyy Big C:n hyllylle, niin se on kyllä minun ansiotani.