Arkielämää Pattayalla

päivis: Maltilla suhtautumisen sijaan sain taas syyn vähän hiilestyä, kun paikallisen suomalaislehden ilmaisnumeroon oli imestynyt öykkärimäinen toimituspäällikkö, varsinainen besservisseri. Miekkonen linjaa lehdykän julkaisuksi, joka ei ole mikään Vartiotorni. Sitä ei olisi tarvinnut mitenkään alleviivata, sillä aviisi muistuttaa lähinnä Alibi-nimistä roskalehteä.

Kirjoittelija ilmeisesti arvelee, että lukijat eli Pattayalla aikaansa viettävät suomalaiset ovat yksinomaan miehiä ja miehistäkin ainoastaan niitä, jotka keskittyvät vain ryyppäämiseen ja thaikkunaisten jahtaamiseen. Sen verran paljon jutut sivuavat lisäksi poliisiputkaan ja vankilaan joutumista, että ilmeisesti oletus on, että lukijakunta koostuu myös väkivaltaisiin tilanteisiin - ilman omaa syytään tietysti - ajautuvista.

Minulle, meille ja uskoakseni suurimmalle osalle niistä, joita täällä tunnen, Pattaya on aivan jotain muuta kuin millaiseksi lehti Pattayan kuvaa. Lehteä lukemalla jää käsitykseen, ettei täällä ole juuri muuta kuin yöelämää. Toki lukijalle annetaan myös hyvät vinkit seuraavan päivän krapulasta selviytymiseen.

Tällä reissulla olen aika hyvin omaksunut Jorman tavan olla. Aamulla herätään kun päivä alkaa valjeta. Kelloa siihen ei tarvita. Auringon laskettua päivä päättyy tietokoneen äärelle ja sen jälkeen kirjan lukemiseen. Sitä jatkuu niin pitkälle, kunnes uni tulee silmään. Tylsää varmaan humalahakuisen Pattayan suomalainen -lehden kirjoittelijan mielestä.

Olen nyt osallistunut myös aamulenkeille. Ne ovat melkeinpä parasta, jota täältä saa ilmaiseksi. Lämmön, auringon ja ystävällisten ihmisten lisäksi. Ylipäätään aamuvarhaisella lenkkeileviä täällä on paljon, mutta siitähän ei tiedä mitään se, joka palvoo yöelämää ja yksinkertaisuudessaan kuvittelee muidenkin tekevän niin. Kun kävelemme pitkin Jomtien rantatietä tai Jomtien kakkostietä, pääsee hyvin näkemään, miten paikallisten ihmisten päivä täällä lähtee käyntiin. Aika monella se tarkoittaa elämää, jossa turistit ovat jotenkin läsnä. Kalastajat tuovat rantaan aamun saaliitaan ja niistä ruokaa valmistavat ja myyvät tulevat ostoksille. Thaimaalaisethan itsekin ostavat ruokansa valmiina katukeittiöistä ja kärryistä, joten pelkkää turistibisnestä aamuihin valmistautuminen ei ole. Eikä sitä ole edes rantatuolien asettelu ja päivänvarjojen avaaminen: myös thaimaalaiset viettävät mielellään aikaa rannnalla.

Jos itse tekisin lehteä suomalaislukijoille, kirjoittaisin esimerkiksi attikkeleita hedelmistä, joita voi ostaa toreilta, kärryistä katujen varsilta ja muista kuin Seven Eleveneistä tai Family Marteista. Ne ovat pieniä kauppoja, joissa ei muitakaan tuoretuotteita myydä. Vaikka meillä jo aika hyvin tunnetaan kotimaassakin eksoottiset hedelmät, täällä ne ovat aivan tavallista syötävää ja tietysti huomattavan paljon halvempia. Oma hedelmäosaamiseni on hyvin rajallinen, mutta uskon, että moni muukin olisi kiinnostunut tietämään niistä enemmän. Ja tietysti myös uskaltautuisivat maistelemaan niitä, jos joku vaikka kuvailisi hedelmien makua. Joidenkin hedelmien kuoriminenkin on ihan oma taitolajinsa.

Suuret kauppaliikkeet tai markkinat eivät suomenkielisessä ilmaisjakelulehdessä ilmoittele, mutta silti kertoisin myös niistä. Shoppailu kiinnostaa miehiäkin, tiedän. Ja täällähän on yltäkylläiset erilaisten teknisten laitteiden markkinat.Kuten myös kirjoittaisin juttuja hieronnasta, jota täällä saa edulliseen hintaan ja monella eri tavalla, rannalla tai pienissä liikkeissä. Valistaisin ehkä, miten turistin silmä voisi harjaantua valitsemaan hyvän hierojan. Ja siitäkin kertoisin, että täältä voi saada näöntarkastuksen ja uudet lasit tunnissa. Ei siis viikkojen päästä, kuten Suomessa.

Kuvan munkki pirskotti vettä ja rukoili sitä haluavien kanssa
Bangkokissa. Pattayalla munkit kulkevat ihmisten keskellä
paljain jaloin, mutta tehtävä lienee samanlainen.

Tekisin paljon tutkivaa journalismia, ettei tarvitsisi esittää hatusta vedettyjä väittämiä. Pattayan lukuisat koirat, kissat ja ihmisten parissa elävät linnut ansaitsisivat joka lehdessä omat tarinansa. Kirjoittaisin siitä, mikä täällä on hyvää ja miksi joitakin asioita on syyttä välttää. Kertoisin, miten yksin matkustava, mutta kotimaan kieltä kaipaava, voi löytää täältä toisia maanmiehiään ja -naisiaan ja tuntea elämänsä elämisen arvoiseksi.

Thaimaassa uskonto tai ehkä paremminkin buddhalainen elämäntapa on kaikkialla läsnä. Ilmaisjakelulehdeltä sen ymmärtämistä ei kannata edes odottaa, mutta vähän sitäkin varmaan voisi lukijoille yrittää avata. Jos nimittäin lehden tekijöillä on halu palvella lukijoita sen sijaan, että ensimmäisenä on mielessä oman itsensä hauskuuttaminen ala-arvoisilla tarinoilla.