Koiran entistä ja nykyistä eiämää

jormas: Pitkästä aikaa olimme saaneet blogiin kommentin. Anonyymi oli kommentoinut "Tarvitseeko Teemu palokuntaa" kirjoitusta laittamalle sinne muun muassa Ylen arkistoon linkin, jonka takaa löytyi Hannu Karpon juttu Hyrylän hävittäjistä. Joten kiitos kommentaattorille ja minulta kehotus katsoa kyseinen pätkä, jos on intohimoja kuorma-autoiluun tai muuta mielenkiintoa tai ylipäätään Hyrylän eli Skavabölen menneisiin asioihin. Skavaböle siksi. että herrat Aki ta Turo tekivät aikoinaan katsomisen arvoisen elokuvan "Skavabölen pojat".

Kuten päivis eilen kirjoitti, on täällä Pattayalla ja varmasti koko Thaimaassa maltti valttia ja varsinkaan thaimaalaisille ei pinnaansa kannata polttaa. Mutta toisin kuin päivis väittää, minulle kelpaa niin paikallinen kuin muukin apu, mutta asiat haluan hoitaa itse, koska siten opin parhaiten. Kyse ei meillä eilen kuitenkaan ollut ainakaan kokonaan vakuutusasioista, vaan vuosittain uusittavasta veromerkistä. Sen noudamme tänään.
Vakuutusasiallekin on tietty tehtävä jotain, sillä eihän se niin voi olla, että joku olisi maksanut niin sanotun kaskon pyöräämme vuodesta toiseen. Ja pakollinen liikennevakuutuskin lienee olemassa, joka kai sekin pitäisi vuosittain maksaa. Mutta asioilla on taipumus selvitä, joten me luotamme vilpittömään ja rehtiin mieleen hoitaa asiat siten, kuten kuuluukin.

Sellaistakin on tullut täällä pohdittua, sillä vaikka uskon, että vaikka kaksi apinaa, eri sukupuolta molemmat, pannaan samaan häkkiin miljoonaksi vuodeksi, niin ei sieltä ajankaan saatossa tule toista jormasta. Joten omasta käsityksestäni evoluutiosta puuttuu melkoisen kokoinen palanen edelleen.
Sen sijaan uskon ihmisellä olevan apinaa suurempi tarve sorkkia elämän luontaista kulkua vaikkapa mainitsemaani evoluutiota sorkkien.

Jokunen päivä sitten blogiin kuvaamani entien koira
on nyt tämän näköinen

Lienee tieteellisestikin todistettu, että koira polveutuu sudesta. Joten melkoisen monta väliintuloa on viisaan ihmisen tarvinnut tehdä saadakseen ajan kanssa aikaan perhoskoiran, dalmatialaisen, Suomen ajokoiran ja ties vaikka mitä. On pitkäkarvaista ja karvatonta koiraa, on tylppänokkaista ja pitkäkuonoista ja niin edelleen.
Tämän ihmisen räpeltämä evoluutio on saanut sivistyneen nimen. Sitä kutsutaan rodun- ja koiranjalostukseksi. Näin on saatu aikaan homekoiria, rauniokoiria, huumekoiria, seurakoiria, vähemmän seurakoiria, sotakoiria, agilitykoiria ja koiria vailla mitään ihmisen asettamaa tarkoitusta tai tavoitetta. Täällä pääsääntöisesti koirat ovat ja elävät ollakseen vain koiria.