Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 27. syyskuuta 2012

Kahlevanki

jormas: Paino 93,8 kg. Joskus kirjoitin ihmisen hulluudesta ja itsekkyydestä, joihin liittyy maailman kummallisuuksista ja kammottavuuksista iso osa tavalla tai toisella. Silloinen tarina kertoi alkoholisoituneiden apinoiden hoitokodista Intiassa, johon englantilainen vapaaehtoisjärjestö pelastaa ihmisten alkoholisteiksi asti juottamia gibbon-apinoita ympäri maailman. Siellä ne vuoden aikana vieroitetaan viinasta ja jos apina siitä selviää hengissä, harjoittelee se parisuhdetta toiseen sukupuoleen sen jälkeen niin ikään vuoden. Sitten pariskunta vapautetaan luontoon takaisin sillä edellytyksellä, että parisuuhdetta harjoitteleva pari oppii elämään sovussa toisen kanssa eikä pahoinpitele kumppaniaan esimerkiksi hengiltä.

Kahlevanki etupäässä venäläisille tarkoitetun kuppilan seinässä
Täällä Pattayalla oli ja on vieläkin naapurikadulla kaksi vitivalkoista kahlevankia ilman selliä, papukaijaa tarkemmin. Jo vuosia ne ovat ihastuttaneet turisteja ja ikävä kyllä myös minua.
Viime talvikauden aikana on kotikatummekin sitten saanut oman vankinsa, joka ei ole valkoinen, vaan vihreän kirjava papukaija.
Sitä en tiedä ovatko sen olot naapurin kaijoja paremmat, sillä meidän tien kaijalla on oma selli seinässä, johon taivaalle tarkoitettu lintu on kahlehdittu puolen metrin kettingillä.
Valkoisten kaijojen en ole koskaan kuullut pitävän mitään ääntä saati puhuvan ihmisten kieltä. Tätä kielillä puhumisen armolahjaa ei ainakaan vielä liene meidänkään kadun kaijalla. Mutta ääntä siitä lähtee kaikkien kaijojen edestä. Joten on se sitten naaras tai uros, niin suurisuisen ja kovaäänisen kumppanin siitä joku saa jos on saadakseen.

Ei kommentteja: