Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 28. elokuuta 2012

Vaikea risti

jormas: Nyt olemme kolme päivää Lohjan Vivamossa Syysrasteilla. Kysymys on Sininauhaliiton jäsenjärjestöjen asiakkaiden ja työntekijöiden yhteisestä tapaamisesta, jolla on takanaan jo kymmenvuotinen perinne. Itse lienen ainut, joka olen ollut joka kerta mukana. Ja esittänyt aina seuraavan runon, joka koskettaa itseäni vuosi vuodelta enemmän.
Hyppysiini se tarttui pari vuosikymmentä sitten vaikeasssa elämäntilanteessa Haapamän kirkon penkiltä, jonne joku oli jättänyt sen rutattuna paperipallona.


Ristin sanomaa
 
Hän nurkui ja valitti aina, ei kenenkään risti näin paina.
Ja lukemattoman kerran, hän kääntyi puoleen Herran.
Ei sovi tää harteille mun, ois helppo tää vaihtaa sun.
Uutta kantaisin nöyrällä miellä, enkä nurkuisi enää tiellä.
 
Kun hän illalla rukoili jälleen, näki yöllä hän unta tälleen.
Väsyneenä taakkansa alla, kulki polulla hankalalla.
Tuli Mestari itse vastaan, näin vaivoihin vaipuvaa lastaan.

Minä rukouksesi kuulin, sanoi Mestari hymyhuulin.
Tule kanssani ristitarhaan, saat valita ristin sä parhaan.
Mutta aikaa on päivä ainoastaan, tulen illalla portille vastaan.

Syttyi riemu nurkujan mieleen, heitti ristinsä portin pieleen.
Mikä valtava ristien joukko, täynnä tarhan on jokainen loukko.
Nytpä valitsen ristin mä uuden.

Tuolla risti on kuuluisuuden, miten käynee se harteilleni?
Ei, ei sovi tää taakakseni.
Entä tuo, jonka kilpi on valta? Mutta voi, kovin hankalalta,
tuntui sekin mielestäni. Ei, ei ollut se etsimäni.

Näin ristiltä toisen luokse, hän aamusta iltaan juoksee.
Oli vikana missä mikin, jos kuinka hän sovittikin.
Mikä painoi mihinkin tapaan, mikä olkaan, mikä lapaan.
Joku karkea hankasi pintaa, eräs liiaksi painoi rintaa.
Toivat muutamat selkään vaivan, jotkut käsiä särkivät aivan.

Hän kylpi jo kyynelissään, ei sopivaa ristiä missään.
Aurinko viime säteitään heitti, pian seudun jo pimeys peitti.
Tuli samassa Mestari tarhaan, kysyi, joko löysit sä ristin parhaan?
Ei, en, Herra, en löytänyt laisin, jospa uudestaan etsiä saisin.


Sanoi Herra tähän, jos sallit, autan mä vähän, mitä sanoisit ristiin sä tähän?
Oi, Herra, tää helppo on kantaa, jos mulle vain sen voisit antaa.
Ei mistään tää liikaa paina, tätä nöyränä kantaisin aina.

Nyt hymyili Mestari jälleen ja hiljaa virkahti tälleen.
Hyvä, että on sulle se mieleen, sillä juuri sen sä hylkäsit portin pieleen.
Sait takaisin ristisi oman, mielestäs raskaan, niin kelvottoman.
Se sopii juuri sun harteillesi, sillä se on sinun siunauksesi.

Tämä tarina opettaa meitä, usein kulkeissa vaikeita teitä.
Nousemme mielin haikein: On mun ristini vaikein.
Tuskin veljellä ristiä lainkaan, miksi minä tään taakan sainkaan?"

Jos näin on mielemme milloin, hyvä meidän on muistaa silloin.
On taakoista ristitarhain, oma ristimme meille parhain.
Sillä siinä on olkaimme malli, siunaukseksi Luoja sen meille salli.

Ei kommentteja: