päivis: Olemme Jorman kanssa jäseninä Kolumbiassa ja Filippiineillä katulapsityötä tekevässä järjestössä nimeltä Koti Katulapselle ry. Jäsenyys juontaa juurensa vuoteen 2008, jolloin Jorma oli reilun kuukauden Kolumbiassa ja asui tuon järjestön tukemissa lastenkodeissa Bogotassa ja maaseudulla Sasaimassa.
Olen myös järjestön hallituksessa. Tänään sain tai jouduin toimimaan varapuheenjohtajana puheenjohtajan ollessa parhaillaan Kolumbiassa. Listalla oli melkoisen vaikeita asioita, lähinnä talouteen liittyviä, mutta mielestäni selvisimme niistä kunnialla. Ratkaisuja alkoi ihmeesti löytyä, kun tarpeeksi kauan jaksoimme pohtia ja keskustella.
Taloudellinen tuki kertyy pääasiasta kummien maksamista tukimaksuista. Vastalahjaksi kummit saavat lasten piirtämiä kuvia ja heistä kirjoitettuja tarinoita sekä valokuvia lapsista. Kaikki tämä puolestaan tapahtuu Suomessa vapaaehtoistyönä. Järjestössä onkin useampia henkilöitä, jotka hallitsevat espanjan kielen ja pystyvät kääntämään kummikirjeet suomen kielelle. Filippiinien suuntaan ja sieltä Suomeen asiat hoidetaan englanniksi. Filippiinien lastenkodin "isä" on engelsmanni, joka Suomessa aikoinaan piipahdettuaan syttyi katulapsityölle ja jäi sille tielleen Aasiaan. Yhdistys julkaisee myös kahta lehteä, joissa säännöllisin väliajoin kerrotaan lastenkotien toiminnasta.
Kummisuhteet voivat kestää vuosia ja tuottavat erinomaisia tuloksia. Pidimme hallituksen kokousta yhden jäsenen kotona, jossa parhaillaan oli vierailulla yksi entisistä Bogotan lastenkodin pojista. Hän on jo aikuinen ja opiskelee Moskovassa lääketiedettä. Suhde kummeihin on säilynyt ja edelleen he haluavat tukea tämän opiskelua taloudellisesti. Kummipoika myös tapaa Suomen-vierailullaan näitä pitkäjänteistä avustustuötä tehneitä tukijoitaan.
Hallituksessamme on jäseniä, joista osalla on hyvinkin tiiviit kontaktit Kolubiaan. Heille on ehkä selvempää kuin vaikkapa minulle, että yhdistys käy välillä hallituksen jäsenten kukkarolla, jotta jokin paikallinen, rahaa vaativa asia saadaan ratkaistua. Kerran osallistuin Jorman kanssa maaseudulla sijaitsevan lastenkodin tilanhoitajan palkanmaksuun. Summa ei ollut suuren suuri, mutta yhdessä useamman henkilön voimin saimme kokoon kolmen kuukauden rästissä olleet palkat.
Sasaimassa, jossa maatila on suomalaisomistuksessa, ei tällä hetkellä ole toimivaa lastenkotia, mutta tila halutaan silti pitää edelleen toiminnassa, sillä se on ollut muun muassa ulkoministeriön tuen piirissä, kun järjestömme teki yhteistyötä Yhteiset lapsemme ry:n kanssa. Tilaa kehitettiin silloin turismiprojektin avulla ja sinne istutettiin muun muassa kahvipensaita, jotka jo tuottavat satoa. Lisatuloja olisi tarve saada ja tänään päätettiin, että pistetään pystyyn kananpoikaprojekti, jonka avulla tilalle saadaan hieman tulolähdettä tuottavaa siipikarjaa. Toiveena on, että turistitkin löytäisivät jatkossa paikan. Lastenkaan ei ole tarkoitus kadota kokonaan Sasaimasta. Bogotan katulapsille haluttiin edelleen turvata mahdollisuus päästä välillä leireilemaan puhtaalle maaseudulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti