Verottaja

jormas: Tähän ikään on itselle ehtinyt kerääntyä yhtä jos toista taustaa. Yksi niistä on yrittäjyys. Verottajan kanssa minulle ei ole sen osalta ollut koskaan vaikeuksia, sillä vanha viisaus, jota myös noudatin sanoi, että anna verottajalle mitä sille kuuluu, sillä muuten tulee päivä, jolloin se vie kaiken. Sanotaan myös , että suomalaisen kateuden voittaa ainoastaan verottajan ahneus.
päivis huomioi eilisessä kirjoituksessaan verottajan suunnattoman ahneuden ja nykymenolla onkin pakko olla samaa mieltä. Ehkä verottajan kannattaisi joskus myös muistaa toinenkin kansan suussa kulkeva viisaus, jonka mukaan lypsävää lehmää ei kannattaisi tappaa. Näin kuitenkin verottaja tekee, jonka johdosta moni yritys on pakannut reppunsa ja vienyt ne rapakon tai parin taakse. Mutta ehkäpä verottajan ahneudessa on ainakin silloin tällöin apunaan anonyymin verovirkailijan kateus?

Verottajan ahneudesta ja suomalaisten kateudesta kertoo muun muassa suhtautumisemme muulta tulleisiiin marjanpoimijoihin. Suomalainen jokamiehenkateus ajattelee, että mädätköön marjat mieluummin metsässä kuin, että ne toisivat esimerkiksi leivän vuodeksi thaimaalaiselle lapsiperheelle.

VIELÄKÖ TÄÄLTÄ JOKU KILLINKI
IRTOAISI VEROTTAJALLE?

Verottaja ajattelee samasta aiheesta, että jos joku, vaikkapa yritys on tuonut tai tuottanut poimijat Lapin soille hyttysten syötäväksi, niin vero heidänkin pitäisi poimimisestaan maksaa. Ei siis riitä verottajalle, että verotaja saa ja verottaa marjanmyyjiä myyntituotosta. Siis silloin, jos verotettava ei ole itse poimija. Verotonta tuloa poiminta lienee edelleen silloin, jos thaimaalainen on lainannut matkarahat paikalliselta koronkiskurilta suvun takaamana ja poimii sekä myy marjat itse.

Itselläni oli aika, jolloin suhtauduin verottajaan sangen myönteisesti ja maksoin nurkumatta verot siitä mistä verottaja vaati. Nyt kuitenkin valtio ei paljon perusta siitä mihin haluaisin veromarkkani käyttää, joten minäkin tuen Kreikkaa, Espanjaa ja vaikka mitä tulevaisuudessa itseltäni kerätyillä verorahoilla.
Eikä siinä kaikki, valtio nostaa eläkeikää, vähentää suomalaisten saamia palveluita tai tekee niistä maksullisia, jotta rahat riittää niiden maiden tukemiseen, joilla eivät ole pullat tällä erää yhtä hyvin uunissa kuin meillä Suomessa.
Aikoinaan olin hyvilläni, kun kansalta kysyttiin liitymmekö EU:hun. Itse vastasin kyllä, sillä koskaan ei Eurooppa liene ollut yhtä kauan sotimatta laajamittaisesti kuin nyt, joten ajattelin, että jos EU on vaihtoehto sodalle, niin sopii minulle.
Vaan entäpä markan vaihtaminen euroon? Siitä ei minulta eikä muiltakaan tainnut kukaan kysyä? Paketti markkinoitiin kansalle, että se on kaikin tavoin hyvä asia. Vaan miten lienee Tanskan, Norjan, Ruotsin, Englannin laita eurokriisissä, sillä he säilyttivät oman valuuttansa?
Tavallisellä pälliäisellä on tasan kaksi kaksi vaihtoehtoa. äänestää tai ei, niin on maksettava tai itkettävä ja maksettava.