jormas: Aamulla kysyin vaimolta, kun on minun blogin kirjoittamisvuoro, että mistä kirjoittaisin? Hän laittoi otsaa somasti kurtulleen, että se riippuu vähän siitä lörpötteleekö vai pyrkiikö tasoon. Kirjoitamme nimittäin pääsääntösti vuorotellen. Hän yleensä tasoa ja minä jotain muuta. Molemmat kykyjemme ja lahjojemme mukaan, joten ehkäpä kirjoitan jonkun rivin puuta heinää ja ehkä jotain muutakin.
Valtakuntamme presidentti, joka oli ennen presidenttiyttään häissämme, kuten Pekka Haavistokin, piipahti Venäjälle pelaamaan Putinin kanssa jääkiekkoa ja puhumaan asiaakin. Samaan tapaan "lörpöttelyä ja asiaa", kuten tämä kirjoituskin. Putin toetesi Niinistön vierailun yhdessä, että venäläisen, olisiko ollut kenraali, äkkiseltään äkkiväärän tuntuinen lausunta Suomen hengailusta Naton kanssa vaikuttaa Venäjän suhtaumiseen meihin ja ennen kaikkea kait naapurisuhteisiin. Tottakai se vaikuttaa enkä heti ymmärrä miksi sitä tarvitsee mennä enempää kyselemäänkään. Jos Suomi liittyy Natoon, kuten EU:hunkin, niin siinä menee kansallista päätösvaltaa muille roppakaupalla. Tarkoitan, että jos menemme Natoon, puolustamme sitä maamme rajojen sisäpuolellakin, joka tarkoittaa, että kaluston pitää olla muutakin kuin jokunen Hornet. Suomen ja Venäjän maaraja saattaa olla pisin yhden maan maaraja Venäjällä ja jos siitä tulee Natoraja, niin itäinen naapurimme vastaa Naton mahdollisesti Suomeen tuomaan ohjusjärjestelmään tuomalla rautaa rajalle. Tottakai, sillä niinhän mekin tekisimme, jos olisi rahkeissa varaa.
Entäpä sitten EU ja euro? Lamoja on ollut markka-aikana ja on markan jälkeenkin. Kun olemme saaneet päättää yksin ja itse esimerkiksi valuuttamme kohtalosta, on saattanut yhden yön aikana lähteä setelien leikkaamisen myötä puolet arvosta ja devalvaatioilla monta eri kertaa eri kokoisia siivuja. Itsekin luulin aikoinani, kun juoksin enemmän rahan perässä, että ymmärrän bisneksestä jotain ja otin yritystoimintaan valuttaaluottoja meikäläisen perikadon verran. Ja kun devalvaatio tuli, meni 20 seuraavaa vuotta selvitä itse keittämästäni taloudellisesta sopasta. Tuntuukin siltä, että aikoinaan tehdyt juomavelat oli helpompi hoitaa kuin myöhemmin selvinpäin tehdyt "taloudelliset sijoitukset". Muistan yhden itseni kanssa yhtä suurisuisen pankinjohtajan, Teuvo Tyllilän, joka huusi huoneensa ovelta pankissa, kun menin vekseliä hakemaan, että voi juma....,ensimmäisen kerran näen Soinin selvinpäin. Tähän vastasin, että saattaapi olla totta. Jos en ole nimittäin minä juovuksissa, niin sitten olet sinä, etkä siis näe minua silloinkaan selvinpäin. Ja vakseli tuli, kuten Manulle illallinen. Tosin miten Manulle illallinen tuli, ei minulla ole mitään tietoa.
Eilen teimme myös pienen ympäristöteon, josta tämänkertainen, alla oleva bogikuva kertoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti