jormas: Tänä aamuna luin mielenkiintoisesta termistä. Se oli leppoistaminen. Sitä on alettu käyttämään silloin, kun ihminen hyppää vapaaehtooisesti pois oravanpyörästä. Siis siitä missä kaikkea pitää olla enemmän ja uudempaa. Joku toteuttaa sitä pitämällä työstä välivuoden, joku ottaa opiskelu- tai opintovapaata, joku jää kokonaan tai osittain eläkkeelle ennen kuin on pakko ja varmasti muitakin tapoja on.
Isäni palveli valtakuntaamme rintamallla useammassakin sodassa ja jatkot myös armeijan palveluksessa aliupseerina. Aikanaan hän olisi voinut jäädä palvelusvuosien tultua täyteen aidosti eläkkeelle. Mutta ei, vaan faija innostui lähtemään Amer-Tupakalle varastomieheksi. Kun vähän oion, niin hänen ja omani todellisuuteen havahduin, kun isukki makasi Kiljavan sairaalassa niin sanotusti kuolinvuoteella todeten, että kyllä olisin toivonut eläkepäivien olevan toisenlaiset.
Kun häntä kirkkomultiin kannoin, päätin, että samaa polkua en kulje, joten jäin osa-aikaeläkkeelle heti sen oltua ikäni puolesta mahdollista. Päätöstäni en ole katunut hetkeäkään ja moista luksusta olen nyt nauttinut kohta neljä vuotta. Oikein hyvin muistan, kun Thaimaan Pattayan rantatuolissa pohdin asiaa sangen perusteellisesti elosta nauttien. Ansiotasoni oli pudonnut neljäsosalla, mutta koin, että elämisen laatua olin saanut ainakin puolet lisää. Harmittelin ainoastaan sitä, kun joku oli onnistunut huijaamaan minut juoksemaan rahan perässä ainakin neljännesvuosisadan. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tätä on leppoistaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti