päivis: On ehkä evakko-sanan väärinkäyttöä laittaa se kuvaamaan tilannetta, jossa tällä viikolla olemme. Oikeat evakot, sotavuosien siirtolaiset, joutuivat lähtemään vihollista pakoon ja jättämään kodin tietämättä, onko koskaan paluuta takaisin. Ja vaikka paluu joillekin järjestyi, kotia ei kenties enää ollut. Se rakennettiin uudelleen, lähdettiin taas evakkoon ja sille tielle jäätiin.
Me veimme vain Matkakodin, kotimme kuitenkin, korjattavaksi ja huollettavaksi ja matkustimme Laukaaseen ihan kelvollisiin olosuhteisiin, jossa voi asua ja tehdä tämän viikon ajan etätöitä. Matkakotiin verrattuna täällä voi jopa vähän törsätä veden kanssa. Vaikka nautin suuresti siitä, että vedenkulutuksemme Jokilaaksossa on suorastaan minimaalista, on ihan luksusta, kun voi vääntää kraanasta vettä liikoja kulutusta miettimättä. Jossain vaiheessa käytön seuraamukset tulevat tietysti täälläkin eteen, kun kiinteistöyhtiö laskee vuoden vaihteessa todellisen kulutuksen ja muistuttaa siitä laskun muodossa. Mistään vedellä läträämisestä täälläkään ei sentään ole kyse.
Olemme onnekkaasti syntyneet Suomeen, jossa vedestä ei koskaan tunnu olevan pulaa. Toista voivat kyllä väittää omasta pihakaivosta vettä ottavat. Joskus näistä kaivoista ehtyy vesi. Jokilaaksossa olemme ehkä hieman samanlaisessa tilanteessa, vaikka ilman kaivoa. Meillä ei ole vettä, vaan se on tuotava paikalle muualta.
Kävimme tänään Jyväskylässä Jyväsjärven rannalla. Kun olin nuori, järven vesi oli niin saastunut, että niitä pidettiin hulluina, jotka erehtyivät sen rannoille onkineen. Tosiasiassa onkijat olivat vieraspaikkakuntalaisia, jotka eivät tunteneet järven todellista tilaa. Jossain vaiheessa järvi päätettiin pelastaa ja jo parin parin vuosikymmenen ajan sinne on voinut pulahtaa turvallisesti uimaankin. Ehkä hieman samanlaisesta pelastustyöstä, vaikka aivan erilaisessa mittakaavassa, on kyse, kun Itämerta yritetään pelastaa. Projektista pyörii parhaillaan mielenkiintoinen TV-dokumentti, jota tätä kirjoittaessani samalla seurailen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti