Carpe diem ja Pompannappi

jormas: Carpe diem lienee monen tuntema sanonta ja suomennettu "tartu hetkeen". Tarkemmin käännettynä se saattaisi olla "poimi päivä". Siitä kuitenkin olen ammentanut aasinsillan ainakin toistaiseksi bologikirjoituksilleni pääosin. Tartun hetkeen, poimin päivän, kerään muistoja sekä kirjoitan ja tallennnan niitä tänne.

Minulla oli aikoinaan enemmän virtaa kaikelle sille, joka ei kestä päivänvaloa. Minulla oli myös ystäviä tai ainakin hyviä kavereita. Yksi heistä oli Jotti, joka sinällään oli melkoisesta suvusta, jossa veli tappoi veljen ja niin edelleen. Kerran yöllä Jotti hortoili melkoisessa laitamyötäisessä Keravalla aamuyöstä rahattomana, kun nälkä yllätti. Hän ajatteli, että jospa korkkaan jo ovensa sulkeneen nakkikioskin, jos sinne olisi jätetty nakkeja ynnä lihapiirakoita. Oli jätetty ja oli jätetty myös illan tai viikonlopun kassa, joka sekin tarttui miehen matkaan. Jotti odotteli aamuun Keravalla ja  osti nyysimillään rahoilla pikku-Fiatin, jota myös Pampannapiksi kutsuttiin sekä ajoi luokseni Hyrylään. Tuumattiin, että mitä tehdään, kun on käyty viinakaupassa. Sen verran päissään olimme molemmat, että ensimmäisestä viinakaupasta ei meille myytyy mitään. Mutta Korsosta myytiin ja takaisin tullessa Jotti karautti Fiatin pitkälle metsään katon kautta. Minä lensin Fiatin tuulilasista ulos, kun ja heräsin siihen, kun poliisit raahasivat minua Maijaansa ja Tuusulan terveyskeskukseen paikattavaksi, sillä korvalehti repsotti melkoisesti. Eikä ihmekään, sillä olihan kyseinen tuulilasin aukko kohtalaisen ahdas isolle miehelle lentää ulos. Terveyskeskuksessa kuulin ovan takaa, kun lääkäri jutteli poliisisedän kanssa, että joudun jäämään yöksi tarkkailuun. Sehän ei minulle sopinut, vaan pakenin viereisen keskikaljakuppilan vessaan piiloo poliisit perässä, sillä heilläkin oli minulle asiaa, kun eivät olleet saaneet tolkkua kumpi meistä oli autoa ajanut. He murtivat oven, korvalehti kursittiin kasaan jollain lailla, josta muistona on edelleen mustan pilkut lehdessä. Sitä parturille usein selitän, että pesty on, ei ole likaa. Tarkkailtavaksi terveyskeskuksen sijaan jouduin poliisiputkaan. Aamulla piti vielä kävellä kymmenen kilometriä Korsooseen, sillä yöllä  muistin, että Pompannapin etupenkin alle jäi korkkaamaton iso G eli Gambiinapullo. Jotti kuitenkin  oli päässyt putkasta aiemmin, kun oli tunnustanut ajaneensa ja lipiittänyt juoman parempiin suihin. Se olikin ainut aisa mikä harmitti.