Sivun näyttöjä yhteensä

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Rankan päivän aamupäivä

jormas: Tämän päivän blogin kirjoitan siitä kuinka tyypillinen ja suhteellisen aktiivinen aamupäivä Pattayalla tai oikeastaan Jomtiella sujuu. Aamulla heräilin totuttuun tapaan puoli kuuden maissa ja napsauttelen kahvikeittimen päälle. Sen suodatinpussin olin iltasella täyttänyt, tällä kertaa kotimaisella Costaricalla. Sitten termari, pari leipää ja tietokone mukaan ja parvekkeen korituoliin. Siinä silmäilen auringon nousua ja kotikadun heräämistä.

Joskus ilmastointilaitteen reunalle tulee kottaraisen kokoinen lintu antamaan minulle kovaäänisen raporttinsa tai mitä nyt siten kertoneekaan. Enhän loppujen lopuksi edes tiedä kenelle se jutustelee. Se vaan tuntuu ja haluankin niin, että minullepa hyvinkin puhuvat linnutkin.

Työn ääressä menee aamuisin, tietokoneen ja lähinnä sähköpostien kanssa, tunti tai kaksi. Siinä sivussa tuumailen aamuliikunnan muotoa. Uintia, tennistä, kävelyä, kierros tai puolikas golfkentällä, keilailua vai jotakin muuta. Tai eikö mitään. Tämänkertainen valinta osuu uimiselle ja kävelylle. Sen aloitan Soi Welcome hotellin altaalta. Mutta matkalla tapaan Leenan tulossa vesijumpasta ja hän kysyy, että lähtisinkö porukan mukana katsomaan Tiiffany showta http://www.pattaya.bangkok.com/tours/tiffany.htm. Totean jo vain, kun hommaat liput.

Altaalla kellun vedessä aikani, katselen sinistä taivasta ja lintujen lentoa sekä jatkan viimein matkaani kävellen Winchesterin, täyden palvelun tyttöbaarin viereen ilmestyneeseen sauna- ja kylpyläyritykseen. Suomeen viittaava nimi Jari & Mari tuottaa yllätyksen. Paikka on sangen hieno ja tyylikäs, mutta venäläinen yritys venäläisine saunoineen. Mutta hieno on. Edes patiolla ei venäläinen reception pitänyt suotavana minun kävellä kengät jalassa. Vaikka olivat alkuperäiset Crocsit. Oikein viihtyisän tuntuinen paikka viihtyisine altaineen, jonne vielä menen tutustumaan paremmin.

Aika usein kadulla on musiikki tarttunut myös
meihin falangeihin. Sitä on mukava aistia.
Matka jatkuu rannan suuntaisesti kävellen juuri valmistunutta Second Roadia, kakkoskatua, jonka varteen rakennetaan useitakin uusia hotelleja kovalla tohinalla. Matkalla bongaan paikallisen torin, josta tarttuu vaimolle 40 bahtin (1 €) koti-Suomeen pikku tuliainen. Sieltä selvittyäni suuntaan toiselle, rannan suurimman Condon tai hotellin altaalle, jonne olemme onnistuneet keplottelemaan luotettavan tuntuisen käyttöoikeuden. Moottoripyörällemme on nimittäin vuokrattu kyseisen Condon autohallista puomien takaa paikka ja sähköläpyskää vilauttamalla olemme päässeet käyttämään myös allasta. On vaan menty omistajan elkein rinta rottingilla, kuin olisi asuttu Condossa sen ammoisesta alusta alkaen. Tosin se ei vanha ole vieläkään ja varmasti ainakin puolet asunnoista on myymättä.

Siitä siirryn sitten pulikoinnin jälkeen sujuvasti rantahiekalle, varjon alle, jossa "raittiiden rannalla" kokoontuu päivittäinen, meikäläisten Rantaparlamentti ratkomaan elämää suurempia asioita. Niitä ovat suomalaisten poliitikkojen ja kaikkien thaimaalaisten haukkuminen. Se yleensä loppuu siihen, kun poltan päreeni ja kysyn, että miksi sitten vuodesta toiseen kasaatte luunne tänne? Toinen suosittu pyyhkeiden osoite on Finnair. Ja thaimaalaisten syömiset ja ruokatottumukset, jotka tarinoiden mukaan ovat syöneet monta falangia perikatoon.

Aamupalaksi rantatuolissa otan mixfruitin, joka on lautasellinen neljää eri hedelmää. Ja kyytipojaksi Soda water. Sitten alkaa munkinmetsästys, joita kauppaa pitkin 5 kilometrin rantaa muutama myyjä. Sen saatuani, joka tosin tällä kertaa on rusinapulla, tilaan myös kupposen kahvia. Siinä välissä tulee pulahdettua meressäkin ja pelastettua yksi pieni thaipoikakin vedestä, joka kellahti uimarenkaaltaan aivan uppeluksiin. Oli pelästystä ja itkua täynnä koko nuori mies. Näin on aamupäivä pulkassa  ja aloitan kävelyn kohti Thaikotiamme, tällä kertaa paljain jaloin rantahiekkaa pitkin. Iltapäivästä kirjoitan ylihuomenna.

Ei kommentteja: