Hyvä ja huono päivä

päivis: Joskus tietää selvästi, onko tänään hyvä vai huono päivä. Tai ehkä ei pidä olla niin mustavalkoinen. Eiköhän huonosta päivästäkin ole revittävissä ainakin joku positiivinen asia, jos oikein tarkasti tonkii.

Tänään varhain aamulla, kun satoi vettä, ajattelin, että "hyvä, se sulattaa lumia, jo on aikakin". Vesisade muutui kuitenkin hetkessä lumisateeksi ja sehän tiesi sohjoa tielle. Olen etelään muutostani saakka ollut sitä mieltä, että täällä hallitaan vain kuivan kelin autoilu. Kun alkaa sataa vettä, heti syntyy ruuhkia. Ja kun sataa lunta, senkin kanssa ollaan heti ongelmissa. Tänä aamuna satoi lunta, joten tiesin, että työmatkaan pitää varata ainakin vartti lisää, eikä sekään ehkä riitä. Mutta mitä tekevät samaan aamupalaveriin tulevat työtoverit? Lähtevät samaan aikaan kuin muinakin aamuina ja taivastelevat sitten ruuhkiin juuttumistaan. Ehkä heillä on siihen oikeus, varsinkin jos ovat alkuperäisasukkaita. Minulle se kuitenkin merkitsi heti alusta alkaen huonoa päivää.

Huono päivä jatkui, kun huomasin, että työyhteisö urputtaa turhista. Ehkäpä heillä on siihenkin oikeus. Urputanhan minäkin nyt toisten tekemisistä.

Niilo on taas täällä tassuttelemassa.

Hyvää tänään on se, että Niilo on taas kaverinani ja alati valppaana vahtikoirana. Tosin Niilo joskus vahtii ja haukkuu olemattomia, ja kun oikein sikeässä nukkuu, ei huomaa, mitä ympärillä tapahtuu. Koirasta on kuitenkin yksineläjälle (sitähän tällä erää taas olen) kummasti iloa. On joku, jolle puhua, ettei tarvitse ihan yksikseen höpöttää.

Mutta ei tässä ole vielä kaikki hyvä. Vanha suosikkisarjani, Kolmas kivi auringosta, näkyy taas jatkuvan. Nyt kuin vain muistaa avata telkkarin klo 19.30, niin ilta ja ehkä koko päiväkin on pelastettu.