Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Lunta on vielä juhannuksenakin

päivis: Olen kirjoittanut kansanviisauksista tai sään seuraamisesta ainakin, joten nyt lienee aika tehdä ennustuksia. Lumihan on tänäkin talvena ollut esillä monella tapaa, joten ennustan nyt, että lunta on Jokilaaksossa vielä juhannuksenakin. Tuo ennustus taas perustuu vanhaan kokemukseen. Muistan miten lapsena ihmettelin Keski-Palokan koulun kentän päädyssä vielä kesälläkin ollutta lumikasaa, jonka kenttää aurannut traktorikuski olisi sinne talven mittaan tuupannut. Kasa oli tiivis ja suli hitaasti. Samanlaisia kasoja on nyt Jokilaaksossa.

Niistä viimeiksi mainitsemistani kansatieteen opinnoista on jäänyt mieleen, että saamelaisilla tai porolappalaisilla on noin sata erilaista nimitystä lumelle. He siis tunnistavat tai ainakin ennen tunnistivat suunnilleen sata erilaista lumen olomuotoa. Minulla lumisanasto ei ole hallussa, joten en pysty erilaisia lumia juurikaan nimeämään ja luulen, etten pysty erottamaankaan kuin alle kymmenen erilaista lumityyppiä.

Vuosi sitten rämmittiin umpihangessa sähkökopille.
Niilon ulkoilutukseen runsas lumimäärä on vaikuttanut niin, että kävelylenkit on pitänyt keksiä uudestaan. Ennen lumen tuloa Niilon ja minun vakiolenkki oli käynti noin puolen kilometrin päässä Jokilaakson perällä olevalla entisellä sähkökopilla. On ollut huvittavaa huomata, miten koira voi olla tapojensa orja. Emme ole varmaan kertaakaan käyneet kopilla ilman, että takaisin kääntyessä Niilo ensin tarraa remmiinsä kiinni, ravistaa sitä hetken ja saa sitten "hulluuskohtauksen". Hulluuskohtaus tarkoittaa edestakaisin ravaamista hirveällä vauhdilla. Toinen vakiolenkki, kuntopolun kiertäminen, on myös ollut pois laskuista lumen tulon jälkeen. Kuntopolulla kulkee latu, jota jotkut koiranomistajat tosin eivät näytä kunnioittavan, vaan tallustavat surutta lemmikkeineen ladulla.

Kun lunta ei vielä ollut niin paljon kuin nyt, Jorma kävi auraamassa hevoshakaan väylän. Opimme kulkemaan sielläkin, kun hevoset vietiin jonnekin muualle talven viettoon. Jossain vaiheessa lunta tuli kerralla niin paljon, ettei auraaminen enää onnistunutkaan, joten sekin lenkki on nyt pois laskuista. Ulkoiluttaminen on siis jäänyt Soiniityntiellä kulkemiseksi. Joskus Myllykyläntien varressa olevalla postilaatikolla pitää käydä parikin kertaa peräkkäin, että Niilo saa tarpeeksi liikuntaa. Niilon uusi keksintö on lumipenkkojen päällä elvistely ja kun hanget ovat penkkojen ulkopuolellakin jo niin kovat, että kannattavat pientä koiraa, Niilo ottaa niistäkin kaiken ilon irti. Sen taas mahdollistaa kahdeksanmetrinen flexi.

Ei kommentteja: