Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Asua voi veneessäkin

päivis: Otsikko ei ole minkään ahaa-elämyksen tuotetta, vaan liittyy juuri lukemaani kirjaan, jossa tarinoitiin valtamerimatkailusta ja veneessä asumisesta muulloinkin kuin matkalla ollessa. Se on siis yksi tapa perustaa koti. Suomessa veneessä tai veneen kaltaisissa oloissa asuminen ei ole ollut kovin suuressa huudossa. Toisaalta se on ymmärrettävää, sillä meillä vedet jäätyvät ja useimmat veneet pitää nostaa telakalle talven ajaksi. Mutta suurin este on silti varmaan asenneilmasto: meillä kun asumisen odotetaan aina tarkoittavan kerrostalo-, rivitalo- tai omakotitaloasumista. Kaikki muut tavat ovat omituisia ja niistä on syytä ajatella, ettei noin voi asua.

Marraskuinen Amsterdamin-matka oli mielenkiintoinen sen vuoksi, että näki omin silmin, miten merikonteista voi todellakin tehdä toimivia asuntoja. Lisäksi asuntoveneitä tuli katseltua enemmän kuin aiemmilla reissuilla. Asuntoveneissäkin on suuria eroja kokonsa ja mallinsa suhteen. Osa edusti selvästi luksusasumista, toinen äärilaita olivat veneröttelöt. Kaikki olivat kuitenkin sulassa sovussa keskenään samoilla kanavarannoilla. Amsterdamissa asuntoveneissä asuminen on niin suosittua, että kaikki siihen soveltuvat paikat on jo käytössä. Vain joltakin asuntoveneen ostaminen tai vuokraaminen on enää mahdollisuus päästä asumaan vetten päälle.

Amsterdamin asuntovenemuseossa saa hyvän käsityksen
siitä, millaista veneessä asuminen oli ja voi olla.
Kirja, jonka luin, kertoi äveriäiden ihmisten elämästä. Venekin oli tiloiltaan ja varustuksiltaan sellainen, ettei sieltä tuntunut puuttuvan mitään, mitä ihminen kuvittelee tarvitsevansa. Yksi tuttu asia kirjan kuvaamasta elämäntavasta kuitenkin nousi esiin: kun asuu jollain tapaa ahtaasti, oppii harkitsemaan, mitä todella tarvitsee ja mitä ei. Luksusveneessäkin rajat tulevat vastaan, kun ei ole ullakkovarastoa, jonne sulloisi kaiken turhaksi osoittautuneen romun. Jos on vähääkään tutustunut entisajan elämään, eikä tarvitse mennä ajassa taaksepäin kuin muutama vuosikymmen, tajuaa, että ennen ihmiset tulivat hyvin toimeen huomattavasti vähemmällä tavaralla kuin nyt. Ehkä tavaraakin oli vähemmän tarjolla, mutta niin oli säilytystilaakin. Ahtaasti asumisella on siis puolensa. Ainakin ympäristön kannalta taitaa olla hyvä, ettei maailma huku jonnin joutavaan romppeeseen.

Ei kommentteja: