päivis: Kun alkuviikon blogissani mainitsin kommuuniasumisesta, minulla oli mielikuva menneestä maailmasta tai että korkeintaan opiskelijat enää saattavat asua näin. Eilen luin Kodinrakentaja-lehteä ja jouduin tarkistamaan kantaani. Lehti oli haastatellut nuorehkon näköistä miestä, jolla on jo pitkä kokemus kommuuniasumisesta. Edellisellä kerralla se oli toteutettu vuokratussa omakotitalossa, mutta omistajan palattua ulkomaankomennukselta, kommuunin väen piti etsiä jostain jotain uutta tilalle.
Viiden hengen porukka päätyi ostamaan itselleen suuren asunnon jugendtalosta Helsingin keskustasta. Sen perusteella on pakko päätellä, ettei kyse voi olla opiskelijoista. Lehtijuttu ei asukkaiden taustoista sen kummemmin kerro. Toteaapahan vain lyhyesti, että Naimisissa. Koti kommuunissa.
Haastateltu Kim Wessman kertoo, että kommuuniasuminen vaatii kaikilta venymistä. Hän myöntää silti hieman ihmetellen, ettei asukkailla koko kolmevuotisen yhteisasumisen aikana ole kertaakaan tullut kinaa. Sopeutumisessa auttavatkin selvät pelisäännöt. Yhdessä on myös sovittu, miten toimitaan, jos joku haluaa muuttaa pois. Viimeinen vaihtoehto on myydä koko roska ja jakaa myynnistä saadut rahat.
Kim Wessman toteaa haastattelun lopuksi tietävänsä monia, jotka haaveilevat yhteisöasumisesta hyvien muistojen, yksinäisyyden tai jonkun muun syyn vuoksi. Harva kuitenkaan uskaltaa toteuttaa haavettaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti