Tänään, syyskuun 14. päivä on kalenterissa mielenkiintoinen sekoitus suuria maailmanmullistuksia ja puhtaan suomalaista asennetta. Jos tarkastellaan historiaa laajemmassa mittakaavassa, päivälle osuu vaikka mitä. Napoleon marssi tyhjään Moskovaan vuonna 1812 ja Neuvostoliiton Luna 2 -luotain pamautti itsensä suoraan Kuun pintaan vuonna 1959 Päiviksen viettäessä pikkutyttönä synttäreitään.
Minulle sama päivä kätkee sisäänsä myös kaksi kulmakiveä tai ainakin muistoa. Toisekseen vietetään Irwin Goodmanin syntymäpäivää, sillä Antti Hammarberg syntyi vuonna 1943. Irwin oli mies, jonka tunsin ja joka lauloi Ryysyrannasta ja Vain elämää on kaikki tää. Hän tiesi elämän nurja- ja kääntöpuolet, otti kaiken vastaan huumorilla ja lauloi suoraan kansan sydämiin ilman turhia filttereitä.
Mutta ensisijaisen tärkeää on, että tänään on ex-vaimoni Päiviksen syntymäpäivä. Jos Irwin olisi elänyt ja tehnyt Päivikselle synttäribiisin, sen nimenä olisi voinut olla "Päivi paistaa, mutta missä mun kahvileipäni on?" Mutta mietitäänpä vielä vähän tätä yhtälöä. Kun Napoleonilla oli pakkomielle valloittaa koko Eurooppa, Päiviksen valloitukset ovat rajoittuneet lähinnä omiin piireihin. Ja tietysti minuun silloin joskus myös paperiin painettuna. Vaikka avioliitto onkin taakse jäänyttä elämää, tietyt päivät pysyvät kalenterissani punaisella. Se on vähän kuin Irwinin lauluissa "vanhoista muistoista ei pääse eroon, eikä tarvitsekaan. Varsinkaan, jos niille voi nauraakin makeasti".
Olipa kyseessä sitten Kuuhun törmäävä luotain, Irwinin rämpyttämä kitara tai ex-vaimon syntymäpäivä, yhteinen nimittäjä on selvä. Mikään niistä ei jätä juuri ketään tai ainakaan minua kylmäksi. Joten nostetaan hatut päästä tai vedetään lippaa syvemmälle Irwinin tyyliin. Hyvää syntymäpäivää Päivikselle jonnekin Jokelaan ja historian lehdille. Sekä synttärionnittelut myös edesmenneelle trubaduurille. Elämä on laiffii, sanoi toinen tuntemani ja Päiviksen vähintään tietämä maailmanmestari ja kansanmies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti