Minne lennät kuin päätön kana?

Tätä vauhtia Jyväskylän Katulähetyksellä ei ole kohta edes lähes sadan vuoden takaista lähtöruutua mihin palata. Viimeisen 20 vuoden aikana yhdistyksellä on ollut vaativa rooli ja ajassa on korostunut sen hallituksen sekä varsinkin jakkarallaan neljännesvuosisadan istuneen puheenjohtajan vastuu. Ehkä tärkein tehtävä olisi ollut ennakoida toimintaympäristön muutokset, pitää huolta strategisesta kilpailukyvystä ja tarvittaessa tehdä vaikeita, mutta oikea-aikaisia ratkaisuja ennen kuin toiminta riisutaan käsistä pakon edessä. Tilanne on surullinen yhdistyksen pitkän elämäntyön, työntekijöiden, mutta varsinkin niiden ihmisten kannalta, joiden arkeen ja turvaverkkoihin muun muassa Kankitien Ensiaskel-palvelut ovat tuoneet ratkaisevaa apua.

Samaan aikaan Keski-Suomi sanoo itsestään näin: "Emme tule idästä emmekä lännestä. Tulemme sieltä, missä kaikki osuu kohdilleen. Siinä missä ylioppilaat saapuivat tänne sata vuotta sitten opettelemaan puhtainta suomen kieltä, tullaan Keski-Suomeen tänä päivänä etsimään inhimillistä ympäristöä, jonne rakentaa turvallista ja tasapainoista tulevaisuutta. Parhaat palat hyvään elämään löytyvät jostain merkityksellisen urapolun ja tasapainoisen arjen välistä. Täältä keskeltä." Kontrasti onkin melkoinen, sillä joku ja monikin ovat myös sanoneet viisaasti, että yhteisö voi juuri niin huonosti kuin sen huonosti voivin jäsen.

Vaikka olin pyhästi katulähetyshengen mukaisesti päättänyt, etten aiheesta kirjoita, perun puheeni, sillä Keskisuomalainen ja muut uutiskanavat kertoivat eilen kuin päätepysäkkinä, että koko 2000-luvun jatkunut alamäki jatkuu, ja käytännössä lähes kaikki yhteistyö Katulähetyksen ja Keski-Suomen hyvinvointialueen kanssa päättyy. Oikealla visiolla alueen synty olisi ollut Katähetykselle "tuhannen taalan paikka", sillä se laajensi asiakaskunnaksi Jyväskylän sijaan käytännössä koko Keski-Suomen maakunnan. Mutta se olisi vaatinut ruohonjuuritason osaamisen lisäksi myös ykkösluokan johtamista sekä markkinointia.

Maakunnan ykköslehti kertoi kesäkuun lopussa, miten toiminta oli vaarassa loppua: "Katulähetys irtisanoi asumispäivystyksen palvelusopimuksen Keski-Suomen hyvinvointialueen kanssa, sillä palvelua ei pystytty enää toteuttamaan hyvinvointialueen maksamilla korvauksilla." Asumispäivystys on ollut viimesijainen yöpymispaikka ihmiselle, jolla ei ole muuta paikkaa turvalliseen yöpymiseen. Sen asukkaat ovat pääsääntöisesti erittäin vaikeasti asutettavia. Asumispäivystys kuuluu myös hyvinvointialueiden lakisääteisiin tehtäviin.

Kun kukaan muu ei tätä sano, entisenä ja ensimmäisenä kyseisen yhdistyksen toiminnanjohtajana minä sanon. Yhdistyksen hallituksen rooli pitkäaikaisine puheenjohtajineen on ollut osaamaton eikä tehtäviensä tasolla. Se selittää täysin miksi Jyväskylän Katulähetys on menettänyt merkittävän asemansa päihdetyön ja asunnottomuustyön kolmannen sektorin toimijana.

Tapahtunut ei ole sivuseikka, vaan koko kehityskulun ydin. Hallituksen osaamattomuuden läpileikkaus osoittaa, että seuraukset näkyvät. 1. Strateginen taso – yhdistys ei tee oikeita valintoja, 2. Toiminnallinen taso – työmuodot kuihtuvat, 3. Taloudellinen taso – omaisuutta joudutaan myymään ja toiminta supistuu. Jyväskylän Katulähetyksen kohdalla nämä kaikki ovat toteutuneet. Ei ole ollut selkeää strategiaa eikä uudistumiskykyäkään vastata STEA‑rahoituksen muutoksiin eikä taitoa rakentaa kumppanuuksia. On puuttunut myös osaaminen miten asemoida oma toiminta moderniin päihde- ja asunnottomuustyöhön. Tämä johti siihen, että yhdistys jäätyi paikalleen, kun ympäristö muuttui, ja muut toimijat menivät ohi. Jyväskylän Katulähetys menetti paikkansa verkostossa eikä se ollut enää relevantti kumppani edes Jyväskylän kaupungille. Kun hallitus ei kyennyt ohjaamaan toimintaa, työmuodot kuihtuvat, vapaaehtoistoiminta hiipui, kohtaamispaikat sulkeutuivat, ryhmätoiminta loppui ja viimein myös päihdetyön ammatillinen profiili katoaa.

Tämä on juuri se kehityskulku, jonka Jyväskylän Katulähetys on nyt käynyt läpi. Lopputulos on, että pian yhdistys ei enää tee lainkaan päihde- eikä asunnottomuustyötä — ei edes pienessä mittakaavassa. Kun hallitus ei hallitse taloutta, kiinteistöjä joudutaan myymään, muuta omaisuutta realisoidaan, toiminta supistuu ja yhdistys menettää infrastruktuurinsa sekä rahoituspohja heikkenee entisestään.

Omaisuuden myynti ei ollut enää pitkään aikaan strateginen valinta, vaan pakon sanelema seuraus osaamattomuudesta. Puheenjohtajan pitkä kausi on luonut hallitukseen staattisen kulttuurin muutosvastarinnan ja sisäisen passiivisuuden. Puheenjohtajan ympärille rakentui riippuvuuden ja kyvyttömyyden kehä, joka esti uudistumiset. Kun puheenjohtaja on sama yli 20 vuotta, hallitus ei enää toimi hallituksena — se toimii puheenjohtajan jatkeena. Tämä on klassinen järjestöjen taantumisen rakenne. 

Miksi osaamattomuus sitten johti täydelliseen aseman menetykseen? Koska päihdetyö ja asunnottomuustyö ovat aloja, joissa rahoitus muuttuu, kuntien kumppanuudet muuttuvat, ammatilliset vaatimukset kasvavat ja kilpailu kolmannen sektorin sisällä kovenee. Toimijoiden on uudistuttava jatkuvasti. Jos yhdistys ei uudistu, se putoaa pois.

Jyväskylän Katulähetys putosi — täysin. Hallituksen kyvyttömyys on ollut strateginen, toiminnallinen, taloudellinen ja rakenteellinen ongelma. Se on johtanut toimintojen karsimiseen, kiinteistöjen myyntiin, päihdetyön ja asunnottomuustyön loppumiseen sekä aseman menettämiseen ja yhdistyksen marginalisoitumiseen. Jyväskylän Katulähetys ei ole enää merkittävä kolmannen sektorin toimija. Hallitus ja sen valinnut jäsenistö sekä operatiivinen johto livahtavat yhdistyksen alasajon vastuista kuin koira veräjästä, mutta sitä ne eivät sydämessäni tee. Vaikka kuinka hokisin, että "sellainen virsikirja millainen seurakunta."