Muistelua olympialaisista ja Tuusulantiestä

Tämä tarina Hyrylän seudun historiasta saattaa mennä aivan metsään, kun sanon, että vuoden 1940 olympiahankkeella taisi olla ratkaiseva merkitys Tuusulantien päällystämiseen ensimmäisten joukossa tai peräti ensimmäisenä. Varmuuden vuoksi pyydän etukäteen anteeksi ja korjaan mahdollisesti tekemäni asiavirheet.

Alun perin Tuusulantien parantamista ja betonointia oli suunniteltu hitaammalla aikataululla, mutta kun Tokio luopui vuoden 1940 kesäolympialaisten järjestämisestä heinäkuussa 1938 ja kisat myönnettiin Helsingille, rakennustöihin tuli valtava kiire. Luulen, että olympiahanke vauhditti Tuusulantien betonointia ainakin kahdesta syyst​ä. Ensinnäkin Malmin lentokenttä, joka vihittiin käyttöön toukokuussa 1938, oli ulkomaisten olympiavieraiden virallinen portti Suomeen. Valtio halusi näyttää maailmalle modernin, edistyksellisen maan, ja kuoppainen soratie pääkaupunkiin pyrittäessä olisi ollut imagotappio. Betonitie oli tarkoitettu tekemään vaikutus heti ensimetreillä. Toiseksi olympialaisia varten tarvittiin valtavasti majoitus- ja tukitiloja. Hyrylän varuskunta valjastettiin mukaan järjestelyihin ja muun muassa majoituskäyttöön sekä viestijoukkojen tueksi. Se kaikki vaati sujuvan ja varman liikenneyhteyden Helsingin ja Hyrylän välille. 

Kansainvälinen olympiakomitea asetti tiukat vaatimukset kisakaupunkien infrastruktuurille, ja Tuusulantien modernisointi oli suora vastaus näihin vaatimuksiin. Vaikka itse olympialaiset jouduttiin lopulta perumaan sodan syttymisen vuoksi, kisahuuma ehti jättää pysyvän jälkensä Tuusulan ja Helsingin väliseen tieverkkoon.

Olympiakasarmi ei nimestään huolimatta kuitenkaan liity vuoden 1940 peruttuihin kisoihin, vaan se rakennettiin kisavuodeksi 1952. Se oli todellinen merkkipaalu, joka oli koko Hyrylän varuskunnan ensimmäinen itsenäisyyden aikana rakennettu kasarmirakennus. Siihen asti oli toimittu pitkälti vanhoissa, venäläisten Krimin sodan aikoihin ja sen jälkeen rakentamissa punatiili- ja puukasarmeissa.

​Olympiakasarmia kaavailtiin majapaikaksi olympialaisten nykyaikaisen viisiottelun urheilijoille ja heidän taustajoukoilleen.​ Olihan se vanha sotilaslaji, joten varuskuntamiljöö Hyrylässä tuntui teemaan sopivalta ja harjoittelumahdollisuuksia ajatellen loogiselta paikalta. Yksikään olympiaurheilija ei lopulta koskaan yöpynyt rakennuksessa, vaan viisiottelijoille löydettiin majapaikka lähempää kilpailujen suorituspaikkakuntaa, Ahveniston maastoista.

​Hyrylän keskustaan jäi kisoista muistoksi rakennus ja sen nimi. Urheilijoiden sijaan tämä tyylikäs, aikansa modernia funktionalistista rakentamista edustanut nykyinen asuinrakennus otettiin suoraan Puolustusvoimien käyttöön. Olympiakasarmin rakentaminen aloitti samalla varuskunnassa kokonaan uuden aikakauden, sillä sen myötä varuskunnan painopiste alkoi siirtyä vanhalta puolelta nykyisen Tuusulanväylän itäpuolelle männikköön.

Mutta jäi kisoista Tuusulaan muutakin. Maratoonareiden ja kävelijöiden kääntöpaikat ovat ehkä suurin ja aidoin syy, miksi olympiahenki Tuusulantien varrella ja Hyrylässä eli niin vahvana. Mätäkivenmäen alla tästä muistuttaa edelleen kivipaasi ja lähes syntymäkotini kohdalla meluaidassa laatta. 50 kilometrin kävelijät talsivat Helsingistä Tuusulantietä Hyrylään ja kääntyivät entisen Amer-Tupakan asuinrakennusten kohdalla ympäri palatakseen takaisin Olympiastadionille. Se oli huikea suoritus ja keräsi tienvarret täyteen kannustajia. Maratoonarit taas kääntyivät Maantiekylässä. Varsinkin juoksijoiden legendaarinen kääntöpaikka eli pitkään ihmisten puheissa. Samassa kohdassa on ollut myöhemmin ainakin Loipon kauppa ja Helenan kilta. Vaikka viisiottelijat jäivät Hämeenlinnaan, Hyrylä ja Tuusulantie olivat kouriintuntuvasti osa vuoden 1952 kisojen virallisia kilpailunäyttämöitä.