Riihikallion Tutkiva lapsi

Tuusulan Riihikallon uuden koulun ulkopuolelle on valmistunut näyttävän ja erikoisen näköinen taideteos "Tutkiva lapsi". Pekka ja Teija Isorättyän suunnittelema ja toteuttama teos on valmistettu teräksestä, puusta sekä betonista. Se on yksi Riihikallion koulun taideohjelman taideteoksista. Tutkiva lapsi on sijoitettu koulualueen itäreunalla olevalle saattopysäköintialueelle. Se on tällä hetkellä valtakuntamme patsaiden arvostusjärjestyksessäni ykkösenä.

Vaikka blogin valokuva on omani, tekstin tekemisessä olen käyttänyt apuna keinoälyä välttyäkseni muunmuassa  asiavirheiltä. Riihikallion uusi koulurakennus otettiin käyttöön syyslukukauden 2025 alkaessa. Hankkeessa rakennettiin kokonaan rakennus ja uusittiin viereisen liikuntasalirakennuksen julkisivut. Osa paikalla olleesta vanhasta koulukiinteistöstä purettiin. Mutta muistan myös ajan ennen ensimmäistä koulurakennusta. Silloin Riihikallio oli muutaman omakotitalon lisäksi viljapeltoja ja metsää. Se oli lähitienoon asukkaille ja muillekin etupäässä vain pieni, mitäänsanomaton osa Perä-Hyrylää.

Kun Riihikallion asuinalue alkoi 1960- ja 1970-luvuilla laajentua, se "nielaisi" varjoonsa vanhoja paikallisnimiä, joista Perä-Hyrylä on kenties tunnetuin. Se oli alun perin nimensä mukaisesti Hyrylän takamaata tai sen eteläistä jatketta. Kylämäistä aluetta, joka sijoittui pitkälti juuri nykyisen Riihikallion kohdalle ja sen lähiympäristöön. Helsingistä tultiin esimerkiksi junalla Keravalle ja sieltä vossikoilla ja muilla kyydeillä Hyrylään. Sen takana oli Perä-Hyrylä. 

​Uusi identiteetti jyräsi vanhan, kun alueelle alettiin rakentaa modernia lähiötä. Markkinoinnissa, kaavoituksessa ja ihmisten puheissa nimeksi vakiintui Riihikallio. Uusi, tiivis kerros- ja rivitaloasutus muutti alueen ilmeen niin täysin, että vanha maaseutumainen Perä-Hyrylä-nimi alkoi väistyä. Vaikka se jäi uuden suurikokoisen asuinalueen nimen alle, se ei täysin kadonnut. Nimi vilahtelee edelleen vanhoissa kartoissa, historiankirjoissa ja paikallisten historiakeskusteluissa, sillä alueella on toiminut muun muassa Perä-Hyrylän pientaloyhdistys. Riihikallion kasvu on ollut niin voimakasta, että se pyyhkäisi mennessään vanhat kylärajat ja loi tilalle aivan uuden, vahvan paikallisidentiteetin.

Riihikallion voimakas laajeneminen nielaisi tehokkaasti myös vanhat paikalliset paikannimet ja rekisteritilat. Haukkaniemi ja sen vieressä sijaitseva Haukkamäki olivat alun perin alueen vanhoja kantatiloja ja maa-alueita. Kiinteistörekistereissä puhutaan edelleen esimerkiksi Haukkaniemestä lohkotuista tonteista. Kun 1970-luvun rakennusbuumi iski alueelle, vanhat tilanomistukset ja niiden nimet jäivät uuden, yhtenäisen lähiöbrändin eli Riihikallion alle.

​Kotitieni oli vain hiekkatie vailla nimeä ja sen lähistö puolestaan edusti Perä-Hyrylää. Riihikallio oli reuna-aluetta, joka muuttui pelloista ja metsistä tiiviiksi asuinalueiksi. Korpintien ympäristö on hyvä esimerkki siitä, miten Riihikallion kasvu ei ollut pelkkää kerrostalolähiötä, vaan se söi sisäänsä ympäröivät luonnonalueet ja tilat tehden niistä osan laajempaa taajamaa. Vanha luonto ja nimistö, kuten juuri Korpin- ja Haukka- alkuiset nimet, jäivät elämään lähinnä katunimistöön, vaikka maantieteellisesti ja ihmisten mielissä koko alue on nykyään puhtaasti Riihikalliota. Aika ja urbaani kasvu siis tasoittivat vanhat rajat, ja pienemmät maaseutumaiset paikannimet sulautuivat osaksi "Suur-Riihikalliota".