Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 17. kesäkuuta 2026

Mihin on kadonnut vihreyteni?

Vai katosiko? Sofia Virta istui parikymppisenä kotinsa saunassa ja yritti kiivaasti nauttia kiukaasta nousevista höyryistä. Nautiskelun sijaan hänen mielessään kiersi kuitenkin yksi ainoa ajatus. Mitä hyötyä tästä on? Sofia oli kuin duracell-pupu. Löylyissä istuessaankin hän huomasi ajattelevansa, mitä kaikkea saunomiseen hukkaantuvalla ajalla olisi voinut saada aikaan. Kun Virta kompuroi television viihdeohjelman kuvauksissa yhtä pahasti kuin kuvituskuvan nainen silloin, kun hänen olisi pitänyt olla hoitamassa yhteisiä asioita Arkadianmäen Isolla kukkulalla, on vaikeaa osoittaa hänelle tukea esimerkiksi äänestämällä Vihreitä.

Mutta ei vihreissä näytä olevan suurta hinkua muillakaan siihen puuhaan. Keulimisesta saatiin esimerkkejä jo puoluekokouksessa toukokuun lopussa, kun koko puoluekokouksesta rakennettiin Virran henkilön ympärille show. Toiminta on aiheuttanut suurta närää kollektiivisuuden nimiin vannovassa puolueessa. Valitettavasti näyttää siltä, että puheenjohtajalle tärkeintä onkin olla esillä julkisuudessa. Tähän johtopäätökseen olisi pitänyt tulla jo sen perusteella, että muiden poliitikkojen osallistuminen viihdeohjelmiin on herättänyt kritiikkiä. Virta on selvästi näkyvin poliitikko, joka on sen valinnan tällä kaudella tehnyt. Oli helposti etukäteen laskettavissa, että puoluejohtajan osallistuminen tosi-tv:hen kesken istuntokauden aiheuttaa raivokkaan vastaanoton. Arvosteluryöpyn olisi voinut välttää keskittymällä tekemään työtään. Sen sijaan Virta päätti, että on välttämätöntä mennä ”kasvamaan ihmisenä” Erikoisjoukkoihin.

Olen ollut osa vihreää liikettä jo aiemmin kuin ensimmäinenkään vihreä puolue tai edes Sofia oli syntynyt. Parhaimmillaan puolueita taisi olla kolme. Oli linkolalaiset, paloheimolaiset ja soininvaaralaiset. Juuri Virran vuoksi olin jo irtautumassa ja matkalla savolaisuutensa piilottaneet Katariina Sourin heimoon ja Graniittipuolueeseen. Mutta he karauttivat kiviveneensä karille jo poliittisen soutunsa ensi vedoilla ja lemppasivat entisen vihreän, Kata Kärkkäisen laidan yli. Tosin loput puoleen hallituksesta taisi hypätä perässä.

Joten nyt olen vanhana ja ikääntyneenä miehenä vailla poliittista kotia, sillä en halua "kasvaa ihmisenä" samaan suuntaan kuin Sofia Virta. Vaikka eihän vihreyteni siinäkään heimossa ele koskaan ollut aivan samaa kuin enemmistön. Sillä omaan kaulaan köyttä sovittelevan on vaikea laittaa siinä hetkessä Koijärven suojelua tai ydinvoiman vastustamista elämän tärkeimmäksi asiaksi. Tosin ydinenergiakin taitaa olla vihreissä nykyisin hyväksyttyjen joukossa.

Ei kommentteja: