Metsä-wc oli yöllä varattu

Yöllä hipsiessäni paljain varpain puun juurelle metsäwc:hen huomasin sen olevan käytössä, vaikkei puunnoksassa ollut varattu tai muutakaan infoa. Puolimetrinen kyykäärme piteli siellä sadetta tai oli muuten sahalaitakuvioineen viluissaan ja kohmeissaan. Niin tohkeissani olin sen siirtämisessä väljemmille vesille siivilöilläni, että unohdin ottaa kuvan. Säikähdys palautti kuitenkin tehokkaasti mieleen, että on syytä katsella jalkojaan mihin astuu ja käyttää kesäyön hämärässäkin kumijalkineita ja/tai taskulamppua yön toiletti- ja uimareissuilla. Varsinkin nykyisin, kun pihassakin on vapaammin tilaa käärmeille ja vaskitsoille luikerrella, sillä osaomistuskoira Niilo tulee lähiaikoina takaisin tuhkauurnassa Rabbit Islandille.

Tänä vuonna on Jokilaaksossa enemmän kuin ihmismuistiin vesilintuja. Johtuneeko siitä, että silmiini ei ole sattunut kettuja, supeja eikä ilveksiäkään. Niin tai näin lakia uhmaten Elämän tähden yhdistyksen alueella on lainvastainen luonnonlaki, joka sallii myös mamukasvit ja -eläimet. Muualta tulleita ihmiäkin täällä on satunnaisesti . Sillanpielessä kalastavat ja syövät eväitään huonosti suomea puhuvat, mutta erinomaisen hyvin käyttäytyvät, jotka joskus tuovat kotikonnuilla käydessään tuliaisiksi alkoholitonta olutta. Kerran sillalla yöpyi autossaan bulgarialainen pariskunta teltassaan, kun ei ollut löytänyt yöllä Myllykylän laavulle. Jonka jonkun sortin riiviölauma poltti viime kesänä. Superia olivat myös aasialaiset siistijät, jotka putsasivat Merikonttikotini viimeisen päälle, kun Morakot ei ollut Suomen kamaralla. Kihlattuni katsoo alta kulmien jo sitä, jos ylipäätään tartun siivousvälineisiin tai tiskiharjaan.

Tämän kesän ykkösseurattaviin kuuluu taas Jokilammilla aiemminkin pesinyt ja kotiaan pitänyt joutsenperhe, jolla on uusia näkyville tuoruja perheenjäseniä viime vuoden parin sijaan puolen tusinaa. Pesue oli muutaman vuoden muilla vesillä, kun murtaen kieltäni puhunut kalamies meni jokea myöten kumikanootilla joutsenten muutaman neliön pesimäsaarelle kokeilemaan kalaonneaan. Harvoin olen ärissyt tai korottanut ääntäni vastaavalla tavalla.

Valkovuokot, leskenlehdet, sinililjat ja kevätlinnunsilmät sekä täysin oudot kukat tekevät pikku hiljaa kesän tullen tilaa mamu- sipulikukilleni ja keltaisille voikukille sekä rentukoille. Joita näyttääkin tulevan aika tavalla. Ulpukat ja mamuina Farmari-Ykän Mäntsälän kotilammesta lahjoittamat värilliset lumpeet eivät ole saaneet veden pintaan vielä edes lehtiään. Huvittavaa oli, että ne suomalaistuivat yhden talven aikana ja ovat siitä lähtien kukkineen valkoisina kuin suomalaiset konsanaan.

Hyvinkin tärkeä päivieni sisältö tuleekin Jokilaakson luonnosta kesäisin. Sen kanssa pyrin itseni näköiseen epätäydellisyyden täydellisyyteen, joka antaa kaikkien kukkien kukkia, supin elää, käen kukkua ja muidenkin olla suojassa eläinten ja kasvien turvakeitaalla. Yksi tämän kesän tavoitteista on opetella liiskaamisen sijaan pyyhkäisemään äitihyttynen iholtani, joka haluaa vertani saadakseen tehtyä lisää hyttysiä. Eläkööt puolestani tai joutukoot luonnonlakien mukaan pienten lihansyöjälintujen lounaspöytään tai pesän poikasten ateriaksi. Ehkä osansa hyttysistä saavat Carunan sähköpylväiden lepakoille teettämäni savipönttöjen asukkaatkin. Keitä sitten nykyisin lienevätkään.

Jokilaakson luonto on villi ja monipuolinen. Tuntuukin, että mitä enemmän löydän uutta, sitä enemmän sitä tulee esiin tai ainakin tietoisuuteeni, josta en kuitenkaan tiedä yhtikäs mitään. Jonkun kerran täällä on luvankin kanssa ollut kiikareineen ja suurennuslasineen syventymässä alueeseen jos jonkun sortin hortonomeja, jotka ovat luvanneet saamaansa tietoa postilaatikkoon tai sähköpostiini. Kumpaankaan ei ole tullut aiheesta mitään.

Kerran törmäsin uimapolulla pariin metsämieheen, jota sanoivat tulleensa Sipoosta hirvipolkua pitkin. Joka heidän mukaansa kulki Jokilaakson nykyisen luonnonsuojelualueen läpi. Joskus on joku metsästäjäkin halunnut haulikoineen harventaa Jokilaakson eläinkantaa. Heidät toivotan tervemenneksi ja tervetulleeksi vain ilman asetta. Jokilaakso on kaiken elävän suojasatama, kunnes joku tekee yhdistyksestämme, mutta varsinkin minusta lainkuuliaisen. Tähän olisi sanonut jo manan maille mennyt ystäväni ja kotiinikin aikoinaan murtautunut Ärsi Sukevan vankilan kongilta, että "epäilen".