Soiniityn kartano

Taavetista kotiin ajaessa Myllykylän  Soiniityntielle Kouvolan kautta, on sen kupessa toinen kahdesta Suomen Soiniityntiestä. Siellä olevassa Soiniityn kartanossa olen monesti suunnitellut pysähtyä. Nyt sen tein, joten kurvasin harmaan vanha rouva Avensiksen kanssa hyvinhoidetulle pihamaalla. Mutta koska oli kovin varhainen aamu, jätin sisätilakatselmuksen seuraavaan kertaan.

Alkuperäinen Soiniityntie Kouvolan Elimäessä on muutaman kilometrin mittainen kiemurrellen hyvin hoidettujen viljapeltojen välissä. Omani on siitä vain kymmenesosan, jonka nimi on omasta päästäni ja jonka historian olen kirjoittanut niin monesti, etten toista sitä nyt. Soiniityn kartanon historia ulottuu ainakin 1600-luvulle, josta en tiedä edes nimen syntyä. Vaan vain sen mitä luin netistä tänään. Ehkä seuraavan käynnin jälkeen tiedän enemmän.

Uimavesi lähenee 20 astetta, joka sekin on oikein mukavaa. Jokilaaksossa se kuitenkin oli edelleen aamulla noin 14. Kun kävelin uimalaiturille, huomasin ilokseni, että kotilampeni äitijoutsen oli hautonut valmiiksi 5-6 untovikkoa, jotka taatusti ihmettelevät kaikkea sitä maailmaa minkä he ovat löytäneet munankuoren ulkopuolelta. Tänään kuitenkin taidan istua toviksi Husqvarnan päälle ja katkoa pisimmät heinät ynnä muut kasvit Merikonttikotini ympäriltä.