Matkalla pohjoiseen, osa 2 tai 3

Matkani kolmas sessio meni odotellessa lentoa Thaimaasta Kiinaan kaikkiaan Bangkokissa 17 tuntia. Koskaan aiemmin en ole ollut niin kauaa yhtä soittoa Suwarnabhumin lentokentällä, vaikka otan huomioon kapselihotellin pienen pienessä huoneessa nukutut yöt. Eikä koskaan ole ollut aiemmin niin pitkiä jonono kuin nyt Air Chinan lähtöselvityksessä. Jonottaessa meni kolme tuntia. Automaatilla ei sitä voinut tehdä lainkaan, joten maassa maan tavalla tälläkin kertaa.

Koskaan aiemmin ei ole myöskään ole ollut tullin kanssa nipotusta, mutta nyt tuli sekin koettua. Minulla oli nimittäin minimatkalaukussa 84-vuotiaan thaimaalaisen puusepän oksanhaaroista vuolemat ritsat tuliaisena itselleni Merikonttikotini seinälle. Mutta kun tullinainen sai päähänsä, että kepit ovat aseita, ei auttanut vaikka kuinka nätisti lähes polvillaan pyysin ja heitin auton tai vastaavan sisärenkaasta leikatut kumiosatkin roskikseen. Niin sinne jäivät tullin silppuriin vanhan miehen oksakepit.

Toisaalta oli mukava seurata yhden maailman vilkkaimman lentoaseman elämää, jossa taatusti on vilinää ja vilskettä vuorokauden jokaisena tuntina. Aivan toista maata oli hyvin hiljainen Pekingin lentokenttä. Tuntuikin, että pisin, kolmen hengen jono oli yhdelle lukuisista juomavesipisteistä. Jota minäkin käytin saadaksesi aamulääkkeet vaivattomasti nieltyä. 

Mutta missään en ole nähnyt koskaan niin unista, velttoa ja palveluhalutonta tullihenkilökuntaa. Mutta niin nukuksissa, se ei ollut, etteivätkö ritsani olisi jääneet viimeistään Kiinaan. Lentoasemalla käyttäydyin kuin kiinalainen turisti Thaimaassa, joka ostaa hieman kärjistäen maanmiehiltään tai -naisiltaan tai ei ollenkaan. Kun ei ollut tarjolla Pekingin asemalla suomalaista kauppuria, en minäkään ostanut keneltäkään mitään. Joten en edes tiedä mitkä maksutavat tai vakuutat olisivat kelpuuttaneet.

Myös Pekingissä oli monta venttatuntia, mutta niin vaan melkein ajalla lähdettiin saman firman uudemmalla koneella 9 tunnin lennolle Arlandaan. Jos joku oli kohdallaan, oli sitä kiinalainen matkustamohenkilökunta, niin miehet kuin naisetkin. Jos jostain mitättömyydestä oli otsani menossa kurttuun, ei tarvinnut kuin tovi katsella pyyteetöntä puurtamista järjestään mielestäni hyvällä englannilla.

Tätä kirjoittaessa istun taas jo totuttuun tapaan ennenaikaisesti, mutta tällä kertaa toisella lentokentällä, jossa sielläkin väki oli järjestään ystävälistä. Mieleni ruotsalaisten ihonväri on tummumaan päin, mutta niin se taitaa olla Suomessakin. Jos kaikki menee loppuun asti nappiin, ensi yön nukun Jokilaakson parvisängyssäni. Tai ainakin lojun kiitollisena, sillä unirytmi on todella sekaisin.