Huhuu Suomi, oletko valmis, olen lähes tulossa

Ensimmäisen vuosisatani kolmannen kvartaalin viimeinen jakso tuli täyteen jo liki vuosi sitten. Vuosisatani viimeisen kvartaalin ensimmäinen matkakin päättyy pian, kun aloitan keskiviikkona kotimatkani Suomeen. Ajamalla vihreällä Honda Giorno skootterilla 5 kilometriä Phatthalungin rautatieasemalle. Siitä jatkan pitkin yötä noin 1000 bahtin makuupaikalla Bangkokiin. Tällä kertaa ajoissa hankitun lipun ansioista nukun sekä valvon alapetillä, josta voin silmäillä ikkunasta ja aistia yöllistä Thaimaata asemineen lähes 900 kilometrin matkan. Yli 10 miljoonan ihmisen Bangkokissa on aikaa aamukahdeksasta seuraavaan yöhön, sillä kiinalaisen Air Chinan lento lähtenee 1.30 Suwarnabhumin kansainväliseltä lentokentältä Pekingiin. Siellä vietän 7 tuntia, jonka jälkeen jatkan saman firman kanssa Tukholman Arlandaan. Sielläkin on 5 odotustuntia, joten yhteensä niitä on 12. Suunnilleen saman verran siis, kuin on Finnairin suora lento vastatuulessa Vantaalta Bangkokiin. 

Kun olen nykyisin varsin hyvää leppoistajan elämää viettävä lähes tyhjätasku, on sillä väliä mihin eläkerahoja laitan, missä tuhlaan ja missä säästän. Maksoin mainitusta lennosta 400 euroa, joten innostuin katsomaan aamulla sinivalkoisten siipien omilta sivuilta minkälaisen tuntipalkan saan puolen vuoroauden istumisesta tai muusta lorvimisesta sen sijaan, että olisi lentänyt suoralla lennolla. Hinta oli aika tarkkaan 2000 euroa vielä yhdellä pompullakin. Säästöä parhaimmillaan tulee 1600 euroa jaettuna 12 tunnilla, eli pitkälti yli satasen tunti. Lähellekään sitä en saanut kertaakaan myydessä aikoinaan työtäni bossina tai paskanluojana minkkifarmilla traktorin lavalle. Jossa kaupan päälle tuli vielä aimo tuoksut kesähelteessä ja kärpästen armada.

Hieman väritellen muistan, kun emme päässeet kauan sitten ajamaan upuuudella Honda autollamme invapyäköintiluvankaan kanssa Monta Carlon Casinon pihaan. Vaan jo kaukaa kätensä nosti pystyyn liki inhon ilme kasvoillaan jonkun sortiin parkkipaikkavahti, ettei ollenkaan tänne. Miehellä oli olkapäiden poleteissakin kullanväriä lähes kottikärryllinen. Siinä hetkessä viereen tupsahti avo-Ferrari Testarossa ja sama mies meni linkkuun kuin linkkuveitsi. Oli siinä ja siinä, ettei otsa viistänyt asfalttia. Koin aidon kateuden piston ja kaivoin lämiskäni esiin varmistaakseni, ettei etelän hemmo ollut ottanut minunkin euroja autonsa hankintaan. Ei ollut.

Nyt kun katselin kohonneita lentojen hintoja, ajattelin samantapaisesti, mutta ilman kateutta. Vaikka tiedän, että sotahullut Putin ja Trump kauhovat toisten rahoja kaksi käsin saadakseen lisää sotaleluja, jolle ei näköjään kukaan mitään mahda. Minun maailmani eivät diktaatorien hullut huvit enää hevin heilautu, sillä Jokilaakson Jokilammille tulevat seurakseni joutsenet perustamaan perhettä entiseen tai uuteen tapaan. Ja thaikotikissa BlueEyes jahtaa Phatthalungissa pieniä käärmeitä ja torakoita sekä sähkölinjamme pikkuvarpusia vielä huomennakin.