Eilinen oli Elämän tähden blogger-alustalla samassa paikassa 5221. blogi. Niitä on luettu 15 vuoden aikana liki puolitoista miljoonaa kertaa. Se ei ole vuorokautta kohden määrän paljoakaan, mutta joka päivä kirjoitettuna se on isossa, ikkunassakin valtava määrä, jonka parissa on kulunut paljon aikaa. Silti se ei ole ensimmäinen julkisen kirjoittamiseni paikka, vaan aloitin puuhan paikassa Vuodatus.net https://share.google/CulJonGGIBANXozwV. Kun tänä aamuna etsin, löysin sieltä viitisenkymmentä kirjoitusta.
Ehkä ensimmäiset omasta päästä syntyneet tarinat olen kirjoittanut koulujen ainekirjoitusvihkoihin, joista ainoakaan ei ole tallessa. Samoin on käynyt neljännesvuosisadan aikana kirjoittamilleni Jyväskylän Katulähetyksen ja Sininauhasäätiön työpäiväkirjoille. Harmillista, ajattelen silloin tällöin. Vaikkakin lienen ainut maailmassa, joka niitä milloinkaan tulee kaipaamaan. Ne ovat myös tehty aikana, jolloin ei edes haaveita tallentamisista, saati varmuuskopioinneita bittiavaruudessa.
Julkiset Elämän tähden päiväkirjat ja monta kymmentätuhatta valokuvaa lienevät laitteitteni lisäksi löydettävissä "sieltä jostakin". Varsinkin, jos erilaiset tunnukset salasanoineen ovat tallessa ja se kaikki ylipäätään jonkun muistissa tai muissa tiedoissa. Säännöllistä kirjottamusta olen harrastanut puolet elämä ajastani. Kun lasken puuhaan valokuvauksineen helposti 2-3 tuntia joka päivä, on myös aikaa kulunut ykkösharrastuksei parissa ei edes melko tavalla, vaan paljon.
Kerran tapasin Lasse Virenin, joka voitti juoksussa 4 olympiakultaa. Suurin ero oli alle viisi sekuntia ja pienin 0,22 sekuntia. Kysyin mieheltä, että mihin olet käyttänyt voitoilla säästämäsi ajan? Lasse sanavalmiina sanoi, että kysymys tuli vähän äkkiä, mutta olisin ainakin voinut antaa Juha Miedolle osan yhdestä sekunnista, kun hän hävisi hiihtokullan Thomas Wassbergille sadasosasekunnilla. Lupasin välittää viestin Juhalle, jos joskus näen. Sitten tapasin hänet Jokelan rautakaupassa ja kerroin Lassen viestin. Juha oli yhtä sanavalmis ja sanoi, että helppoahan se on Lassen jälkikäteen luvata.
Se on aivan käsittämättömän pieni ero – varsinkin kun sitä peilaa noihin aiemmin mainittuihin reaktionopeuksiin. Lake Placidin vuoden 1980 olympialaisten 15 kilometrin hiihto onkin yksi urheiluhistorian ikonisimmista (ja suomalaisittain katkerimmista) hetkistä.
Tässä on muutama fakta, jotka auttavat hahmottamaan, kuinka vähästä oli kyse, kun Juha Mieto hävisi Thomas Wassbergille:
0,01 sekuntia käytännössä
Matkana: Hiihdossa vauhti on loppusuoralla kova. Sadasosasekunti tarkoittaa tuolla vauhdilla noin 2–5 senttimetriä. Se on käytännössä suksen kärjen mitta.
Silmänräpäys: Tavallinen silmänräpäys kestää noin 0,1–0,4 sekuntia. Mieto hävisi siis ajassa, joka on vain kymmenesosa nopeasta räpäytyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti