Saleng-verkosto ja paperihuutokaupat

Kierrätyksessä Thaimaan salainen voima on epävirallinen sektori. Virallinen jätehuolto on usein puutteellista, mutta maassa toimii valtava "Saleng"-verkosto. Nämä ovat pienyrittäjiä, jotka keräävät polkupyörillä tai moottoripyörillä pahvia, metallia ja muovipulloja myydäkseen ne eteenpäin. Tämä valtava ryhmä on Thaimaan kierrätyksen selkäranka. Ilman sitä kierrätysaste olisi huomattavasti matalampi. Suomessa kierrätys perustuu teknologiaan ja kuluttajan velvollisuuteen viedä jätteet pisteille, Thaimaassa se perustuu materiaalin jälleenmyyntiarvoon.

Suomessa jätehuolto on lähes kokonaan "zero waste to landfill" -mallia. Se, mitä ei kierrätetä, poltetaan energiaksi. Thaimaassa energiantuotanto jätteestä on vasta alkuvaiheessa, ja suuret avokaatopaikat ovat edelleen valtava ympäristöongelma. Thaimaan "Saleng" viittaa yleensä Thaimaan epävirallisiin jätekerääjiin ja kierrättäjiin, joita kutsutaan paikallisesti ไทย: ซาเล้ง​ nimellä. Sana tarkoitti alun perin kolmipyöräistä ajoneuvoa, joka on moottoripyörä + sivuvaunu -yhdistelmä. Niitä käytetään laajasti Thaimaassa tavaroiden kuljettamiseen, perhekuljetuksiin, kaupusteluun sekä jätteen keräykseen ja kierrätykseen.

Saleng on muodostunut synonyymiksi ihmisille, jotka ajavat näillä ajoneuvoilla keräämässä kierrätettäviä jätteitä (muovia, paperia, metallia, elektroniikkaa yms.) kaduilta, taloyhtiöistä ja yhteisöistä. He muodostavat suuren epävirallisen "verkoston", joka on Thaimaan kierrätystalouden ydin. Arvioiden mukaan näitä jätekerääjiä on jopa 1–1,5 miljoonaa. Monet kuuluvat järjestöihin kuten Saleng and Recycle Trader Association (SRTA), joka edustaa heitä ja on mm. protestoinut ulkomaisen jäteimportin (erityisesti Kiinasta kiellettyjen jätteiden siirtymisen jälkeen Kaakkois-Aasiaan) vuoksi, koska se laskee kierrätysmateriaalien hintoja ja heikentää paikallisten toimeentuloa.

WWF-Thaimaa ja muut tahot ovat viime vuosina järjestäneet kerääjille tapahtumia, workshopeja ja verkostoitumista esimerkiksi Surat Thanissa. Jotta epävirallisia jätekerääjiä saataisiin paremmin mukaan viralliseen jätehuoltoon ja heille parempia tuloja sekä turvallisempia työskentelyolosuhteita. Thaimaan Saleng-verkosto on siis jäte- ja kierrätystyöntekijöiden yhteisö, joka käyttää sivuvaunullisia pyöriä työssään ja pitää yllä suurta osaa maan kierrätyksestä katutasolla. Se on tärkeä, mutta usein huonosti palkattu ja haavoittuvainen osa Thaimaan taloutta.

Mutta mihin päätyy valtava, eri virastojen paperimäärä? Kun säilytysaika umpeutuu, paperit eivät yleensä päädy suoraan kunnalliseen paperinkeräykseen, kuten Suomessa. Viraston päättäessä poistaa vanhat arkistot, se järjestää usein "paperihuutokaupan". Paikalliset paperinkerääjät tai kierrätysyritykset ostavat valtavia tonnimääriä arkistopaperia kerralla. Toisin kuin Suomessa, thaimaalaisissa virastoissa tietosuoja onkin tullut voimaan vasta hiljattain. Aiemmin toiminta oli vielä hieman rennompaa. Onkin ollut tavallista nähdä katuojassa tai torilla ruokapaketteja, jotka on kääritty vanhoihin viranomaisdokumentteihin tai koulujen koepapereihin. Nykyään suuremmat virastot käyttävät ammattimaisia silppuamispalveluita. Minäkin muistan saaneeni joistakin asiapapereista kopion Ulkomaakaisvirastosta, jonka kääntöpuolella oli täysin tuntemattoman henkilön passin tiedot. 

Valkoinen kopiopaperi on arvokasta kierrätysmateriaalia, joka päätyy thaimaalaisiin tehtaisiin, joissa siitä valmistetaan uutta paperia, vessapaperia tai pahvia. Suomessa virastojen kopiopaperi luokitellaan lähes poikkeuksetta tietosuojajätteeksi ja se kerätään lukittuihin astioihin, silputaan ja massataan teollisuudessa. Vaikka Thaimaa digitalisoituu, paperin kulutus pysyy korkeana yhdestä syystä: "The Certified Copy". Lähes jokainen virallinen asiointi vaatii valokopion passista tai henkilökortista, ja jokainen sivu on allekirjoitettava käsin sinisellä musteella. Tämä tuottaa vuosittain miljoonia arkkeja paperia, jotka pitää leimata, niitata ja arkistoida. Thaimaassa on virastoissa usein myös "arkistosiivoajia". He käyvät läpi hyllyjä ja myyvät hylätyn paperin painon mukaan. Tästä saatavat rahat saatetaan käyttää viraston yhteisiin virkistyspäiviin tai kahvikassaan.