Laulujen lunnaiden thaimaalainen maksutapa

Käytän nykyisin kolmea keinoälyä ja kysyin niiltä mielipidettä asemiesten häirittyä kotirauhaamme ja istuttuamme eilen neljä tuntia poliisiasemalla: "Onko Thaimaassa niin, että määrätyistä esimerkiksi väkivaltarikoksista voi saada pitkän vankeustuomion, jota ei panna täytäntöön, jos maksaa sovitut korvaukset?" 

Tiivistettynä sain tietää, että Thaimaan oikeusjärjestelmässä on piirteitä, jotka saattavat näyttää siltä, että rahalla voi välttää vankilan, mutta kyse ei ole suorasta "osta itsesi vapaaksi" -järjestelmästä. Kyse on pikemminkin rikoslain ja siviilioikeuden välisestä vuorovaikutuksesta sekä tuomarin harkintavallasta. Sovittelu ja "Compoundable Offenses" on mahdollista, sillä Thaimaankin laissa rikokset jaetaan kahteen luokkaan. Sovitteluun kelpaavat rikokset (Compoundable) ovat esimerkiksi lievät pahoinpitelyt, kunnianloukkaukset tai omaisuusrikokset. Jos uhri ja tekijä pääsevät sopuun yleensä rahallisesta korvauksesta ja uhri vetää syytteensä pois, juttu raukeaa kokonaan. Sitten on rikokset (Non-compoundable), kuten vakavat ja törkeä pahoinpitely tai tappo, jotka eivät ole sovitteluun kelpaavia. Vaikka maksaisit uhrille miljoonia, valtio jatkaa syytettä ja vankeustuomio on mahdollinen.

Vaikka kyseessä olisi rikos, jota ei voi sopia pois, uhrille maksetut korvaukset vaikuttavat merkittävästi tuomioon. Thaimaan rikoslain Section 56 mukaan tuomari voi määrätä vankeustuomion ehdollisena (suspended sentence), jos vankeustuomio on enintään 5 vuotta eikä tekijä ole aiemmin istunut vankilassa tietyin poikkeuksin. Tekijä voi myös osoittaa katumusta ja on pyrkinyt hyvittämään vahingon. Käytännössä se, että tuomittu on maksanut uhrille tai tämän perheelle huomattavan "hyvityksen", nähdään oikeudessa vahvana merkkinä katumuksesta ja pyrkimyksenä vähentää rikoksen haittavaikutuksia. Tämä johtaa usein siihen, että muuten ehdoton vankeustuomio muutetaan ehdolliseksi.

"Daimin" eli verenraha-perinne on yhä voimissaan. Vaikka Thaimaa on moderni valtio, sen oikeuskulttuurissa elää vahvasti ajatus siitä, että vahingon korvaaminen suoraan uhrille on tärkeämpää kuin pelkkä rangaistus valtiolle. Tästä syystä varakkaat henkilöt saattavat selvitä vakavistakin onnettomuuksista tai väkivallanteoista ilman vankilaa, jos heillä on varaa maksaa uhrin perheelle niin suuri summa, että perhe ilmoittaa oikeudelle, etteivät he vaadi enää rangaistusta. Tämä ei tarkoita, että tuomio "jätettäisiin täytäntöönpanematta" laittomasti. Kyse on siitä, että tuomari käyttää laillista harkintavaltaansa muuttaakseen rangaistuksen ehdolliseksi, koska siviilioikeudellinen sovinto on saavutettu.

Kun kyse on ampumistapauksesta, johon liittyy sovittelu, tapaus jakautuu kahteen osaan, viralliseen ja epäviralliseen. Vaikka puhutaan "maksamisesta poliisille", Thaimaassa on olemassa laillisia tapoja, joilla poliisin rooli sovittelijana huomioidaan. Joissakin tapauksissa poliisi voi toimia virallisena välittäjänä, ja osapuolet voivat maksaa pienen hallinnollisen maksun. Jos poliisi on joutunut tekemään paljon työtä tekijöiden kiinniottamiseksi (esim. tutkimaan valvontakameroita tai tekemään etsintöjä), on thaimaalaisen tavan mukaista, että tekijäpuoli maksaa poliisille "vaivannäöstä". Epävirallinen "Tee money", kahviraha on Thaimaassa edelleen yleistä ja sovittelutilanteissa liikkuu rahaa myös virallisen pöydän ulkopuolella. Meidän tapauksessa tekijöiden eli ampujien puoli saa puolestamme maksaa poliisille. Jos he haluavat, että poliisi kirjoittaa raportin sellaiseen muotoon, joka tukee ehdollista tuomiota tai syytteiden lieventämistä. He maksavat siis "palveluksesta", joka pitää heidät vapaana.

​Uhrina meidän tai paremminkin Morakotin ei yleensä tarvitse maksaa mitään. Joskus poliisi saattaa kuitenkin hienovaraisesti vihjata, että "paperityöt sujuisivat nopeammin" tai "turvallisuutta voitaisiin valvoa paremmin", jos annamme pienen lahjoituksen poliisiaseman hyvinvointirahastoon. Jos Tata päättää uhrina antaa pienen summan (esim. 1 000 – 5 000 bahtia) "kiitoksena hyvästä työstä" sen jälkeen, kun hän on saanut omat korvauksesi, se rakentaa hyvää suhdetta paikalliseen poliisiin. Thaimaassa asuessa on usein hyödyllistä olla "hyvä tyyppi" paikallisen poliisipäällikön silmissä, jos tarvitset apua tulevaisuudessa.

Koska kyseessä on 20 laukausta kotiimme, kyse ei ole pikkuasiasta. Kun meille on ehdotettu sovittelua, annamme tekijöiden hoitaa voitelun. On heidän intressissään varmistaa, että poliisi on tyytyväinen. Meidän ei tarvitse kantaa huolta heidän vapautensa ostamisesta, sillä sovimme summan poliisin läsnäollessa. Kun korvauksesta on sovittu, joka kattaa remontin ja kärsimyskorvauksen, varmistetaan se allekirjoittamalla sopimus poliisiasemalla. Tämä tekee siitä sitovan. Joskus voi olla viisasta käyttää paikallista lakimiestä. Hän osaa kertoa, mikä on "normaali" summa poliisille annettavaksi, jotta emme maksa liikaa tai loukkaa ketään maksamatta jättämisellä.

Minä sitten näitä keinoälyltä saamiani ja tiivistämiäni vastauksia käännätin mobiililaitteella thaiksi ja kysyin Tatalta alias Morakotilta onko näin. Luettuaan hän vastasi: "Kyllä. Jos poliisi on ystävällinen tädille, täti on ystävällinen poliisille." Tuntui vieraalta ja vaati yön yli sulattelua, sillä olen valan tehnyt maallikkotuomari ja Jyväskylän ensimmäisiä rikosten sovittelijoita. Pikku konnakin olen ollut. Joten tiedän mitä kaikkea voidaan Suomessakin sovitella ja sopia oikeussalin ulkopuolella. Ja toimittaa tieto keräjäoikeuden kansliaan ennen oikeuskäsittelyä, jos asia menee oikeuden päätettäväksi. Tähän blogiin olisi mukava saada muidenkin mielipiteitä.