En ole kirjailija, en sinne päinkään. Enkä mikään muukaan työkseni kirjoittava, vaikka kirjoitankin, jos en paljoa, niin joka päivä kuitenkin. Jo vuosia tai peräti vuosikymmeniä on mielessä pyörinyt ajatus saada nettimaailman, mutta myös paperi- tai pahvikansien väliin tavalla tai toisella Tuusulan Hyrylään tai kyläläisiin liittyviä tarinoita. Ei olisi lainkaan tärkeää ovatko ne totta tai tarua, faktaa tai fiktioita, kun vaan joku niin muistaa tai muistaa kerrotun.
Keräisimme siis kansan suusta siepattua faktaa ja fiktioita samaan paikkaan ja tekisimme niistä sitten kirjan tai sen tapaisen höystettynä kuvilla tai ilman. Jollain lailla jossain toritapahtuman tapaisessa sain monessa mukana olevan puuhanaisen, Sari Rinteen innostumaan aiheesta. Samoin kävi Keski-Uusimaan leppoistajan päiviä viettävät monivuotisen toimittajan, Leena Joensuun kanssa. Sarin kanssa olimme perustamassa tarinoiden keräilyä ja kertomista ja valokuvia varten Facebook-sivutkin, mutta siihen ainutlaatuinen ajatuksemme on pysähtynyt.
Ainakin itseni kohdalla on niin, että vaikka en mitään tekisi, teen kuitenkin jotain. Naapurin kanojen ja kissojen sekä kulkijakoirien ruokkimisen tai makupalojen jakamisen lisäksi muistelen menneitä, joista paljon liittyy tavalla tai toisella Hyrylään. Niistä jotain olen purkanut 15 vuoden aikana Elämän tähden yli 5000 blogikirjoituksen joukkoon. Tätä blogia jatkan vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti