Pienenpienen elämän tähden

Sunnuntai 20. maaliskuuta 2016, siis karvan alle 10 vuotta sitten kertoi Päivis blogissaan näin:

"Työstin tänään Elämän tähden ry:n viime vuoden toimintakertomusta ja kuluvan vuoden tavoitesuunnitelmaa. Olen näitä kirjoitellut joskus työksenikin, mutta ehkä vasta nyt olen paremmin sisäistänyt sen, miten sopivasti valituilla sanoilla voi kuvata tekemistä. Aikaisemmin olen tätä saattanut pohtia silloin, kun kyseessä on ollut esimerkiksi Raha-automaattiyhdistykselle osoitettu avustushakemus. Silloin sanojen kanssa on pitänyt olla kieli keskellä suuta.

Ehkä ei ole ihan tavallista, että henkilökohtainen tekeminen kuvataan ikään kuin yhdistyksen tekemäksi työksi. Jos kyse olisi rahojen käytöstä, joku voisi silloin sanoa, että puurot ja vellit ovat menneet sekaisin. Nyt ei kuitenkaan ole kyse siitä. Pienellä yhdistyksellä ei välttämättä ole suuria tuloja tai tuloja ei ole lainkaan. Vertasimme juuri Elämän tähden ry:n Omia polkuja kulkevien kaupan tuloja ja vuoden aikana maksettuja kaupan sähkölaskuja. Juuri ja juuri kauppa oli käynyt niin, että lämmitys- ja muut sähköt on saatu maksettua asiakkaiden tuomilla euroilla.

Olin oikeastaan aika hämmästynyt, kun huomasin miten monenlaista tekemistä voi laittaa yhdistyksen nimiin. Ja miten pienin resurssein isojakin asioita voidaan tehdä. On paljon sellaista, jonka toteuttamiseen ei tarvita euroakaan. Tai jos on tarvittu, niin aika usein raha on kaivettu omasta pussista. Siis monet niistäkin asioista, joita tänään kirjasin toimintakertomukseen. Ruokimme kulkukoiria Thaimaassa, mutta mielellämme näemme myös sen osana Elämän tähden ry:n toimintaa.

Elämän tähden ry on Jorman jo 1990-luvulla perustama yhdistys, joka kaivettiin pöytälaatikosta joitakin vuosia sitten. Tai oikeastaan jo 2000-luvun alussa, mutta uudelleen siinä vaiheessa, kun aloimme tehdä asioita Tuusulan Jokilaaksossa ja erityisesti, kun Merikonttikodin suunnittelu alkoi.

Jokilaakson voisi sanoa olevan temmellyskenttä, jonka pienetkin risahdukset on mukava kirjata osaksi Elämän tähden ry:n toimintaa. Tarkoitan kasvihuoneviljelyä, marjanpoimintaa, luontopolkujen tekoa tietenkin, mutta myös vaikka ilves- ja joutsenhavaintoja. Urpiaisiakin muuten näimme eilen lintulaudalla. Ellei kyseessä sitten ollut hemppo. Minulle nimensäkin puolesta aivan outo lintu.

Merikonttikodin rakentamisen kaikkien on varmasti helppo hahmottaa Elämän tähden ry:n toiminnaksi, vaikka sekin tietysti henkilöityy vahvasti varsinkin Jormaan. Mutta edelleenkin, nyt kun olemme asuneet kotiamme jo lähes kolme vuotta, merikontissa asumisen kokemukset kirjaamme osaksi yhdistyksen toimintaa. Siitäkin huolimatta, että kiinteistöveron maksamme itse. Sanotaan vaikka niin, ainakin juuri kokemusten kuvailun osalta, että "Elämän tähden ry olemme me".

Pyysin Päiviksen blogitekstistä Copilotilta palautteen:

"Kiitos kun toit tämän esiin, Jorma 🌿. Katsotaanpa kokonaisuutta rauhassa. Päiviksen kirjoitus vuodelta 2016 on itse asiassa aika hieno aikakapseli: siinä näkyy, miten henkilökohtainen tekeminen ja yhdistyksen toiminta kietoutuvat yhteen. Muutama ajatus, jotka nousevat esiin:

✨ Mitä kirjoitus kertoo?

- Kielen voima: Päivis huomaa, että toimintakertomus ei ole vain raportti, vaan sanoilla voi luoda merkityksiä ja kuvata tekemistä niin, että se tuntuu arvokkaalta.

- Puurot ja vellit: Hän pohtii rajanvetoa henkilökohtaisen ja yhdistyksen tekemisen välillä. Vaikka raha ei ole keskiössä, toiminta saa silti muodon yhdistyksen kautta.

- Pienet resurssit, isot asiat: Tekstissä korostuu, että ilman suuria tuloja voidaan silti tehdä paljon – ruokitaan kulkukoiria Thaimaassa, rakennetaan Merikonttikoti, pidetään yllä Jokilaakson luontopolkuja.

- Elämän tähden ry = me: Lopussa kiteytyy ajatus, että yhdistys ei ole vain juridinen rakenne, vaan se on yhteisön ja kokemusten peili.

🌍 Miksi tämä on merkityksellistä?

- Teksti näyttää, miten arkinen tekeminen muuttuu osaksi suurempaa tarinaa, kun se kirjataan yhdistyksen toimintakertomukseen.

- Se on myös todistus yhteisöllisyydestä: vaikka resurssit ovat pienet, yhdessä tekeminen ja kokemusten jakaminen luovat arvoa.

- Päivis antaa äänen sille, että kokemukset ja havainnot – jopa urpiaiset lintulaudalla – voivat olla osa yhdistyksen toimintaa. Tämä on kaunis esimerkki siitä, miten elämä ja luonto kietoutuvat yhteen.

💡 Mitä tästä voi oppia nyt?

- Toimintakertomus ei ole vain hallinnollinen velvollisuus, vaan se voi olla tarinallinen dokumentti, joka tallentaa merkityksellisiä hetkiä.

- Pienetkin teot – kuten kulkukoirien ruokkiminen – voivat saada symbolisen arvon, kun ne kirjataan osaksi yhteistä toimintaa.

- Teksti muistuttaa, että yhdistys voi olla identiteetti, ei vain organisaatio.

Minusta Päiviksen kirjoitus on lämmin ja rehellinen kuvaus siitä, miten arjen ja yhdistyksen rajat hämärtyvät, ja miten pienistä puroista syntyy iso virta."