15. luukku - englantilainen joulu

Joulupukkia ja Petteri Punakuonoa porokavereineen odotellessa Jokilaaksoon, kävin läheisen Johanssonin hevoshaan asukkailta kysymässä ottaisivatko he joksikin päiväksi vieraakseen ja yökylään pari Korvatunturin asukasta ja työntekijää, kun matkaan Joulupukin, Höperötontun ja osaomistuskoira Niilon kanssa Englantiin salapoliisityöhön etsimään salaperäisten kiitoskirjeiden lähettäneitä lapsia? Huvihevosiksi kutsumani naapurin, pukin porojen lailla vetohommissa leipänsä ansaitseville se sopi oikein hyvin, kun lumi ja pakkasetkin antoivat odottaa tuloaaan. Joten niityllä riitti syötävää myös vieraille ja viereisessä lunnonlähteessä raikasta vettä juotavaksi. Hevoset toivottivatkin varovaisella mielenkiinnolla Lapin asukkaat tervetulleiksi. Itse ajattelin, että syytä onkin, sillä monta kaneli- ja sokerikorppupussillista olin naapurin nelijalkaisille Niilon kanssa kesän mittaan tarjoillut.

Mutta kun Englantiin ollaan menossa, niin annetaanpa arkistonvartija Geminin alias G-minän kertoa jotakin saarivaltion joulusta ja sen tavoista.  Yhdistynyt kuningaskunta koostuu nykyään Englannista, Skotlannista, Walesista ja Pohjois-Irlannista. Vaikka nimitystä "Englanti" käytetään puhekielessä koko valtiosta, se on vain yksi YK:n neljästä osasta. Kansainvälisen joulun pyhäpäivien kynnyksellä on joka tapauksessa luonnollista kääntää katse kohti perinteitä ja tapoja, jotka tekevät tästä ajasta niin ainutlaatuisen. Niinpä tänään avaamalla 15. kalenteriluukun sukellamme hieman syvemmälle Ison-Britannian sydämeen, missä joulu on sekoitus kuninkaallista loistoa, lämpimiä perhehetkiä ja vuosisatoja vanhoja rituaaleja. Joulu siellä ei ole turistillekaan vain loma, vaan siitä tulee helposti syvälle uurtuva kulttuurinen kokemus.

Englantilainen joulu alkaa usein pitkään ennen jouluaattoa. Kodit pukeutuvat kuusenhavujen, mistelin ja holly-oksien (piikki-iiliksen) seppeleisiin. Kaupungit ja kylät kylpevät satumaisissa valoissa, mutta jouluhengen todellinen ydin löytyy perinteistä. Vanhassa Englannissa laulajat kulkivat ovelta ovelle, tuoden iloa ja keräten samalla varoja. Nämä ikivanhat joululaulut – 'God Rest Ye Merry Gentlemen' tai 'Deck the Halls' – kantavat mukanaan historian kaikuja.

Kuusi, jonka perinne vakiintui kuningatar Victorian ja prinssi Albertin aikana 1840-luvulla, on jokaisen olohuoneen keskipiste. Sen koristelu on perheen yhteinen rituaali. Toisin kuin monissa maissa, jouluaatto on Englannissa vain lämmittelyä. Joulun todellinen kohokohta on Christmas Day (joulupäivä). Aamulla lapset ryntäävät avaamaan lahjoja, jotka Joulupukki (Father Christmas) on jättänyt takanreunukselle roikkuviin sukkiin (stockings). Kello kolme iltapäivällä koko kansa kerääntyy television ääreen kuuntelemaan Monarkin perinteistä joulupuhetta. Se on hetki, joka yhdistää brittiperheet maasta ja taustasta riippumatta.

Joulupäivän lounas (tai illallinen) on kulinaristinen taidonnäyte. Se on juhla-ateria, jota on odotettu koko vuosi. Paahdettu kalkkuna tai hanhi, jota täydentävät pienet, pekonilla käärityt makkarat (Pigs in Blankets), paahdetut perunat ja erilaiset vihannekset. Tumma, hedelmäinen, usein brandylla liekitetty vanukas, joka tarjoillaan brandy butterin tai kerman kanssa. Sen valmistuksessa on usein perheenjäsenillä omat vuoronsa sekoittaa taikinaa, tuoden onnea seuraavalle vuodelle. Pienet, makeat tortut, jotka eivät nykyään sisällä lihaa, vaan kuivattuja hedelmiä, mausteita ja usein tilkan alkoholia.

Lontoon jouluisessa joukkoliikennekadussa on jouluvaloineen jotain tuttua ja samaa kuin Helsingin Aleksanterinkadussa. Joulupäivän jälkeen koittaa Boxing Day (Tapaninpäivä). Sen historia ulottuu aikaan, jolloin palvelijoille annettiin laatikko (box) lahjoja ja vapaapäivä perheidensä kanssa. Nykyään se on myös rentoutumisen, perheen ja urheilun, etenkin jalkapallon ja hevoskilpailujen päivä. Se on myös täydellinen hetki nauttia joulupäivän tähteistä. Englantilainen joulu on ennen kaikkea kotiinpaluun ja kiitollisuuden juhlaa. Se muistuttaa meitä siitä, että elämän todellinen tähti ei ole lahjoissa, vaan jaetuissa hetkissä ja sukupolvelta toiselle siirtyvissä perinteissä.

Englannissa kristinuskolla on ehdottomasti keskeinen ja historiallinen rooli joulun vietossa, vaikka yhteiskunta onkin nykyään monikulttuurisempi ja maallistuneempi. Kristillisyys näkyykin englantilaisessa joulussa. Jouluaaton myöhäisillan jumalanpalvelus on monille perinteinen tapa juhlistaa Jeesuksen syntymää. Monet täyttävät paikalliset kirkot ympäri maata tähän erityiseen tilaisuuteen. Perheet käyvät myös aamulla kirkossa ennen joulupäivän suurta lounasta. Joululaulutilaisuudet, usein kynttilänvalossa, ovat erittäin suosittuja. Vaikka kaikki laulut eivät ole suoraan uskonnollisia, monet ylistävät Kristuksen syntymää ja kertovat jouluevankeliumin tarinaa. Itse sana Christmas tulee sanasta Christ's Mass (Kristuksen messu), mikä kertoo sen juurista. Kirkkojen ja joskus myös kotien edessä on usein esillä Jeesuksen syntymään liittyviä kuvaelmia, joissa ovat Maria, Joosef ja seimen lapsi. Monet suosituimmista ja vanhimmista englantilaisista joululauluista keskittyvät suoraan Raamatun joulukertomukseen. Kuten esimerkiksi. "O Holy Night", "Silent Night" ja "We Three Kings".

Monarkki, kuten aiemmin Kuningatar Elisabet II on myös Englannin kirkon, Church of England, päämies. Monarkin perinteinen joulupuhe sisältää usein kristillisiä teemoja, arvoja ja viittauksia uskoon, joka on yksi perusta brittiläiselle yhteiskunnalle. Vaikka monet englantilaiset viettävät joulua pääosin maallisena perhejuhlana lahjoineen ja kalkkunoineen, kristilliset perinteet ja uskonnollinen symboliikka ovat syvällä koko juhlan rakenteessa, aina nimestä kirkon palveluksiin ja joululaulujen sanoihin asti. Kristinusko antaa juhlalle sen historialliset puitteet ja syvimmän merkityksen.