Tapaus Vornanen

Tähän ikään olen ehtinyt olla poliisien ja muiden elämäni madonlukijoiden kanssa tekemisissä mukavissa ja vähemmän mukavissa asioissa. Mukavimpia muistoja on, kun ajettiin Lemmenjoelta luvan kanssa rajavartijoiden reittiä moottorikelkoilla Haltin laaksoon liki sadan kilometrin matka. Sen sijaan lupaa ei ollut ajaa tunturin päälle, vaikka sielläkin kävin laittamassa nimen vieraskirjaan. Poliisiystäväni jäädessä lämmittämään autiotupaa yötä varten. Eikä ollut lupaa myöskään koukkia rahapyykkejä Norjan puolelta. Rajaloukkauksista vastasimme myöhemmin oikeudessa, jossa meitä pantiin herrojen nuhteeseen tuntuvien sakkojen voimalla.

Ikävimpiä örvellysvuosien muistoja on, kun virkavalta vei ensin ajoluvan ja toisella kertaa luvan sen hakkimiseen useammaksikin vuodeksi. Mukava ei ollut silloinkaan, kun poliisimiehet veivät minut ampuma-aseineni parempaan talteen. Minut yöksi pahnoille ja pyssyt ikiajoiksi. Jotka kuitenkin hankin vuosien kuluttua takaisin, sillä sukulaiseni olivat lunastaneet ne valtiolta itselleen. Kun ryhdyin myöhemmin enemmän siivosyntiseksi, ostin pyssyt itselleni takaisin nurkkaan pölyttymään. Kokoelmaa täydensin vielä revolverilla.

Aikonaan valtakuntamme nuorimpana ja ikänsä poliisina toiminut sanoi minulle kerran viisaasti: "Jokaisella virka nousee hattuun. Useimmilla se palautuu joskus oikealle paikalle, mutta joillakin ei koskaan." Vornanen taitaa kuulua jälkimmäiseen joukkoon, jolle lisäksi kansanedustajan pesti kiikutti korvien väliin sinkkiämpärillisen kusta. Tietysti jos Arkadianmäellä istuvien tulisi olla läpileikkaus kansasta, niin toki joukkoon silloin yksi Vornanenkin mahtuu tai peräti kuuluu.

Hän on minulle irvokas pelle, joka olettaa olevansa lain yläpuolella vielä silloinkin, kun puolipainii yöllä ravintolassa ja ampuu taskuaseellaan sen jalkeen humalapäissään keskellä Helsingin katua. Lähes täydellistä tolloutta tai ylimielisyyttä osoittaa, että nähtyään videot, hän totesi harkintakyvyn olleen koko ajan kohdallaan. Tavallisella tallaajallekin vaarallisen miehen harhainen elämä sai jatkoa, sillä julkisuus myy lehtiä ja mainostilaa yrittäjille. Joten Vornanen käy nyt omaa oikeudenkäyntiään tiedostusvälineiden avulla oletuksena, että kansan syvien rivien persvakomiesten sympatiat ovat hänen puolellaan.

Mutta onhan siinä kansalla pohtimista antaako irtopisteitä kännisen soittajan avunpyynnön hyllyttäneelle, virkatyötä tekevälle poliisille vai ravintolapainia ja ampumista öisellä kadulla harrastaneelle virkavapaalla olevalle poliisille. Joka ei edes käsitä tehneensä mitään väärin. Kun joku nyysi minulta Jokilaaksossa merkittävän määrän rahaa tai kunnon kumiveneen ja joku ampui pihan grillikotani ikkunan lasin sirpaleiksi, on turha odottaa valtion virkahenkilöitä paikalle. Hyvä kun ottavat jossain kirjoituspöytänsä takana Vornasen tapauksen lailla ilmoituksen vastaan. Jos vaikka vakuutusyhtiöltä heruisi sen ansiosta joku kolikko.