Makumaailmojani

Suulla voi maistella paljon muutakin kuin ruokaa, mutta nyt muistelen ja kirjoitan lempiruuistani kotona ja muualla. Ennen sitä kuitenkin kielioppipläjäys. "Ruoissa" viittaa sanaan ruoka ja noudattaa normaalia kielen taivutusta, kun taas "ruuissa" on ääntämykseen perustuva ja puhekielisempi muoto.

Sitten sananen jos toinenkin syömisistä senkin jälkeen, kun ylähampaiden hammassilta putosi viime Aasian puolivuotiskaudella thaimaalaiseen riisikuppiin. Myöhemmin suomalainen hammaslääkäri sanoi, ettei sellaista hammasalan ammattilaista ole syntynytkään, joka laittaisi yläkertaani uuden hammasillan tai vanhan uudelleen ja nyppi yläosastolta lopunkin purukaluston pois. Vain yksi tai kaksi jäi perälle. Olivat käyttökunnossa ja lähellä jotain näköön tai johonkin muuhun elintärkeään vaikuttavaa. Joten ensi kesän proteesia odotellessa matkasin kaukomaille talveksi ilman ylähampaita. 

Ulkonäön lisäksi puolihampaattomuus vaikuttaa moneen muuhunkin. Sillä kun ruokaa ei voi kunnolla pureskella, jää osa mauista kokematta. Ja esimerkiksi kovan sorttiset jälkiuunileivät vallan syömättä. Ruisleipä onkin leivistä ehdoton ykkönen. Vaikka myös aito ranskanleipä ja juustosiivu levitekerroksen päällä aamukaffen tai -teen kanssa herkkujani onkin.

Pidän itseäni kaikkiruokaisena ja karsastan vain chilillä voimakkaasti maustettuja thairuokia. Kuitenkin niistä kaikista mitä syön tiedän nimeltä vain osan. Enkä ole aina aivan varma saamistani selvityksistäkään mitä suuhuni pistän.

Kuvan aamiaislautasellinen kookosmaidon kanssa osoittaa, että vaikka Tata sanoi sen valmistetun toisen kuvan juureksista tai mikä lienee laatuaan, en ole asiasta aivan varma. Mutta syön, jos muutkin syövät ja kävelevät omin jaloin ulos. Aika usein joku kysyykin Morakotilta, että syönkö thairuokaa ja vastauksen saatuaan minulta "aroi mai" tai jotakin sinne päin. 

Niin on suuni kuitenkin tottunut suomiruokaan, että yksikään herkullinen, aasialainen ruoka ei suosikkieni joukkoon mahdu. Vaan ehdotonta piikkipaikkaa pitää karjalanpaisti kokoperunoilla. Pääruokalistani muita suosikkeja muusin kanssa ovat nakki- ja jauhelihakastikkeet, stroganoffinkin saadessa veden kielelle.

Vaikka kai ainakin osin muualta Suomeen tulleet lienevät tuoneen mukanaan kebabit, pizzat, sushit ja monet muut ulkomaiden herkut, eivät ne kykene muuttamaan mieltymysteni järjestystä, vaikka makumaailmaani avartavatkin.

Aivan erityinen hemmottelupikaruokani on HK:n Sininen, nimenomaan kuori päällä mikrossa kypsennettynä. Kun kuoren ensimmäinen poksahdus levittää makkaran tuoksun keittiööni, on se jotain taivaallista. Näin luulen, sillä en ole paikassa vielä käynyt. Enkä tiedä syödäänkökään siellä. Sekin selvinnee, jos joskus muutan tuonpuoleisen jollekin osastolle ikiajoiksi.

Ykkösruokapöytäni on hopeanharmaan, vanha rouva Avensiksen ratin takana, kun ostan paikalliselta grillikioskilta puolikkaan maitolitran ja lihapiirakan kahdella nakilla sekä kaikilla lisukkeilla. Joskus ostan kotikyläni naapurista, Hyrylän K- tai S-kaupasta paahtokylkeä tai muuta valmista syötävää, jotka syön samalla istuimella parkkipaikalla silmäillen ihmisen menoja ja tuloja, usein autoradiosta musiikkia kuunnellen.