Menossa mukana...

Aamulla pyytelin ja kyselin pihalla kuvan etanalta: "Etana etana näytä sarves onko huomenna poutaa?" Se on lasten loru ja vanha sanonta, joka liittyy kansanperinteeseen sään ennustamisesta. Se on myös osa leikkiä, jossa polvella nyrkissä oleva käsi symboloi etanaa, ja jos keski- ja etusormet nousevat pystyyn, se ennustaa poutaa eli kuivaa säätä. Loru perustuu ajatukseen, että etanat liikkuvat ulkona kostealla säällä ja työntävät sarvensa esille, sillä usein sateista säätä seuraa aurinkoinen ilma.

Etanan hitauden vuoksi nahjusmaista ihmistä verrataan siihen. ”Katsella kuin etana” tarkoittaa katsomista silmät tapillaan. Koska viinitarhojen etanat piiloutuvat kalkkikuoren sisälle, mutta tulevat sieltä talven tai kuivuuden jälkeen ulos, etanaa on pidetty myös Kristuksen ylösnousemisen vertauskuvana. Etana kantaa lisäksi ”taloaan”, eli ”koko omaisuuttaan” aina selässään, joten siitä on tullut tyytyväisyyden symboli.

Kun käyn Kahvila Hyrylän Munallisten Marttakerhossa aamupalalla, maksaa se reippaat viisi euroa. Thaikotini Breakfast-placessa saman tarkoituksen vatsantäytteen hinta on alle 50 senttiä, ja polttoaine punamustaan PeeCeeX-skootteriini euron paikkeilla litra. MacDonaldsia ei ole koko kaupungissa. Eikä tänne ole lonkeroineen yltäneet muutkaan kansainväliset hampurilaisketjut, Hesestä puhumattakaan. Mutta muita purilaispaikkoja on, joissa joissakin hinnat ovat liki kuin Suomessa.

Molempiin silmiini tehtiin kaihileikkaus juuri ennen talven pakomatkaani. Toisen silmän keinomykiäisen istuttamisessa oli tikkeineen suurempi työ. Niitä lääkärin ommellessa ajattelin leikkuutuolissa istuessani, näkö muiden osaamisen varassa, ettei kellosepän tarkkuutta vaativa puuha ole krapulaisen vapisevilla käsillä eikä minulle sopivaa.

Joka tapauksessa kaikki meni lostavasti ja elämä on näkökyvyn ja kaiken muunkin osalta oikein hyvin. Lääkkeitä vitamiineineen ja muine rohtoineen on entiseen tapaan matkassa selkärepullinen. Mukana uusina nyt kolme eri sorttista silmätippaa. Niistä yhden kanssa lotrasin liikaa, kadotin 5 millilitran pikkupullon tai niitä määrännyt lääkäri laski tarpeen väärin. Niin tai näin, kuvan silmätippa loppui kesken.

Siihen yritin saada neuvoja tai muuta jeesiä minut leikanneen Tammisairaalan sairaanhoitajalta. Vastaus chat-tiedusteluun tulikin samana päivänä. Se oli pettymys: "Hei! Teidän täytyy selvittää itse siellä Thaimaassa mitä kautta saatte Predforte silmätipat. En tunne paikallista terveydenhoitojärjestelmää eli pitääkö varata aika paikalliselle lääkärille että saatte lääkkeeseen siellä reseptin."

Viestin aiheuttamalla nurjalla mielellä luin rivien välistä asiallisuuteen kätketyn palveluhaluttomuuden, jota kunnallisessa ja valtiollisessa palvelussa jaksan yhä ihmettelellä silloin tällöin. Siispä oli selvitettävä tämänkin suomalaisen sairaanhoitajan palkan sekä terveydenhuollon maksajana, mutta täällä kielitaidottomana asia itse. Kävi ilmi, että kyseistä lääkettä saa apteekista kuin apteekista ilman reseptiä 3 euron hintaan sen maksaessa Suomessa noin 13 euroa. Ketkä käärinevät riihikuivia taskuihinsa ja autaisiko apteekkimonopolin purkaminen?