10 päivää aikaa Aasian aurinkoon ja sadekauteen

Oikeastaan vasta ¾ vuosisadan remonttihuolto laittoi laskemaan miten ja mihin kaikkeen eläkkeeni riittää. Korjausten kohteena oli ja on ylä- ja alapää sekä jotain siltä väliltä, sillä liiankin isosti voi eturauhanen. Jota ei silti höylätty eikä leikattu. Vaan tultuani Aasiasta ensi keväänä, säätää lääkäri uudelleen, jos tarvetta on. Nyt tuli tusinan vitamiinien sekä lääkepillereiden patteristoon uusi kapseli vuodeksi. Joku siis kasvaa karvojen ja kynsieni lisäksi voimallisesti edelleen.

Vaikka olin varannut remonttiin aikaa puoli vuotta, ei se riittänyt kunnallisessa terveydenhuollossa. Pelkästään riisikuppiin viime talvena pudonneen hammassillan tilalle proteesin saaminen vanhojen tynkien poistamisineen on vuoden juttu.

Pitkissä puissa olivat kunnalliset silmien kaihileikkauksetkin Tammisairaalassa. Apuna taisi olla pitkälle edennyt toisen silmän kaihi ja jo ostettu lentolippu. Nyt ovat leikkaukset takana ja lopputarkastus sekä silmän tikkien poisto on 22. tätä kuuta, lennon Aasiaan ollessa seuraavana päivänä. Mikä huonolla tuurilla voi tehdä aikataulu ja muitakin muutoksia. Tällä kertaa mennään kuitenkin terveys edellä. 

Oma lukunsa on kuulo, jota vauhditin yksityislääkärin lähetteellä. Uudet kuulolaitteet saan korviini 16. päivä, joten tiukille menee aikataulu niidenkin kanssa. Yhteiskunta kustansi kertaalleen laitteet jo 7 vuotta sitten, mutta huonon motivaation vuoksi en päässyt niiden kanssa sinuiksi koskaan. Nyt on uusi yritys, uudet laitteet ja myös aito halu kuulla paremmin. 

Elävästi muistan lähes kuvan ikkunan takaa lähtevän luontopolun kiertämisen ja kuulemisen ilon, kun linnut palasivat maailmaani. Mutta kojeiden käyttö väheni ja väheni, sillä ajattelin, että vähempikin ääni riittää. Siirryin televisionkin katselussa valmiiksi tekstitettyihin ohjelmiin, kun en saanut enää juuri tolkkua kuin uutistenlukijan puheesta.

Elämäni paketti on edelleen oivallisesti tolallaan enkä vaivoja valita, enkä ole niiden vanki. Vaan kiitän alkoholismista, joka vei minut itsensä löytämisen tielle, jossa ei ole edes kemiallisten aineiden maustamaa tuokioita eikä sivupolkua. Kiitän myös sepelvaltimotaudista, joka opetti jarruttamaaan. Ilman näitä ja muita oppeja olisin lähtenyt länkyttämään jo vuosia sitten ajattomille foorumeille. Elinaikaisen majani ollessa savuna taivaalla ja tuhkat Ison kiven juurella matojen ruokana tai riesana.

Huomaan nyt, kuuden aikaan lauantaiaamuna, että päivittäisistä raha-asioista kertominen menikin vaivoista tarinointiin. Joten taidan kertoa kulujeni synkronoinnista huomenna.