Simpukankuoria ja unisieppareita

Shell-simpukkalogo on saanut inspiraationsa ja alkunsa kampasimpukan pecten-kuorista, joita käytettiin yleisesti valuuttana keskiajalla. Kuoren tunnuksen käyttö oli tarkoitettu symboloimaan yrityksen globaalia ulottuvuutta ja sen yhteyttä mereen, mikä oli tärkeää simpukoiden ja muiden tavaroiden kaupassa. Nyt kun St1 on siemaissut huoltamoketjun Suomessa simpukkakahvioineen ja ruokapaikkoineen, katoavat myös legendaariset logot.

Jokilaaksossakin simpukankuoria on. Lampien ja Tuusulanjoen vuollejokisimpukan lisäksi Thaimaasta matkamuistoina tuotuja. Aitoja tai feikkejä ripusteltuna uimapolkumme varrelle, rehevän luonnon keskelle.

Lisäksi Merikonttikotimme ikkunassa roikkuu tekemäni unisieppari suojelemassa yön yli nukkuvia. Unisieppari on yleensä pajurenkaasta, lankaverkosta ja höyhenistä tehty Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalu, joita myydään nykyisin etupäässä matkamuistoiksi ja koriste-esineiksi.

Alunperin se on ojibwa-intiaanien perinnettä, mutta 1960-luvun kansalaisuusliike nosti unisiepparin yleisen intiaanikulttuurin tunnukseksi. Nykyisin myös new age -ryhmät valmistavat ja myyvät niitä.

Unisiepparin tarkoitus on suodattaa ilkeät unet ja ajatukset päästäen lävitseen hyvät unet ja ajatukset. Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet, jotka tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan.

Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaankin usein sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan painajaiset, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia.

Pajurenkaasta tehty unisieppari haurastuu ja hajoaa ajan myötä, joka kuuluu asiaan, sillä myös lapsuus päättyy aikanaan. Nykyisin sosiaalisen median alan aktivistit pitävät unisiepparin käyttöä kulttuurin varastamisena ja sitä voidaan protestoida.