Siitä huolimatta, vaikka joukkoliikenne karttaa kotiani viikonloppuisin, käytän sitä tarpeen, mahdollisuuksien ja mieltymysten mukaan vähintäänkin seikkailumielissä. Ehkä se toimii satunnaisena, tennistä halvempana harrastuksenakin.
Eilen ajoin hopeanharmaalla Avensiksella reippaan kymmenen kilometrin matkan Kivistön juna-asemalle. Ja huomasin ilokseni, että liityntäpysäköinti junalipun ostajalle on ilmaista. Sinne jätin Vanhan rouvan odottamaan, kun jatkoin Kehärataa myöten Narinkkatorin Thaitapahtumaan. Toinenkin etu Vantaan puolelle ajamisesta on. Jää Tuusulan D-vyöhyke pois, joten kertalippu on 40 senttiä halvempi. Se kertaa 2 on puoli litraa polttoainetta autooni.
Väkeä oli viime vuotista vähemmän, vaikka ilma hemmotteli. Ehkä syynä oli samanaikainen nepalilainen tapahtuma. Makuaisti ei ollut vastaanottavaisella mielellä aasialaiselle ruualle, joten ajoin Kivistön asemalta Vantaa kaupungin Seutulan kylään syömään, koska pidän turkkilaisesta henkilökunnasta ja heidän tekemästä ruuasta. Nimesin kuvan hyvin maustetun jauhelihapihvin tai kaksi, lohkoperunat ja runsaan salaatin "Norsun annokseksi". Söin kaiken, jonka jälkeen oli lähellä, ettei väki joutunut työntämään minut ruokapaikan olutkärryillä autoon.
Vaikka olen Myllykylineni viikonloppujen joukkoliikennepaitsiossa monen muun pikku paikan lailla, on itselläni lievä kutina, että Tuusulan joukkoliikenne on mainettaan huomattavastikin parempaa. Aion sen suhteen ravistella luutuneita käsityksiäni ja jatkaa asian parissa sekä kirjoitellakin siitä silloin tällöin.
Tänä aamuna olin autoineni Hyrylän linja-autoasemalla silmäilemässä viikonlopun kulkumahdollisuuksia. Olihan niitä vähintään saman verran kuin lapsenakin. Lähimmät pysäköintirivistöt näyttivät olevan uimahallilaisten neljän tunnin käyttöön. Kysyin paikalla olleelta HSL:n kuljettajalta, että lieneekö Tuusulassa missään liityntäpysäköintiä? Ei ollut kuullutkaan. Voikin olla, että muutan käsityksiäni myös Hyrylän pysäköinninvalvonnan tarpeellisuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti