Kai aikansa kutakin

Kakarana Hyrylän seudulla oli paljon vähemmän asukkaita ja paljon enemmän ruokakauppoja. En tiedä oliko silloin katteet suuremmat tai eikö kauppias tavoitellut niin suuria voittoja tai jotain aivan muuta. 

Maantiekylässäkin oli kolme sekatavarakauppaa. Yksi Elanto ja kaksi yksityistä. Leppäsen kauppa ja jos muisti ei petä, toisen nimi oli Loippo. Jossa myöhemmin toimi keskikaljabaari Helenan Kilta. Nekin kyläkulttuurin kehdot ovat kadonneet. 

Myös Perä-Hyrylässä oli ainakin kaksi ruokakauppaa. Olisivatko olleet Elanto ja Viljasen kauppa? Hyrylän keskustaan mentäessä, puolessa välissäkin oli yksi kauppa, nimeltään Heikkilän kauppa ja sittemmin Ritva Uitto. 

Koskenmäellä oli Sven Väiniön perustama Talouskauppa, jossa mielestäni myytiiin myös joitakin elintarvikkeita. Sekin taisi sittemmin olla Heikkilä. Ja tietenkin Elanto, joita oli monessa mutkassa missä vaan oli edes muutama asuintalo.

Kun meille haettiin leipää, oli osoite usein Elanto. Lihaa ja makkaraa hankittaessa suuntasi äitini polkupyöränsä yksityiseen ruokakauppaan.

Sekin on muuttunut, että ennen ei ollut koirilla asiaa elintarvikekauppaan. Nykyisin se on kauppiaan harkinnassa. Tänä aamuna mieltäni ilahdutti Hyrylän K-Market Hyrrän eläinystävällinen palvelumuoto. 

Kaksi kaupan jättiläistä, S- ja K-kaupat ovat siemaisseet vuosikymmenten aikana monet pikkukaupat. Joten saksalainen Lidl on kuluttajan kannalta tervetullut vaihtoehto ja piikki jättiläisten lihoissa. Odotan myös mielenkiinnolla, mitä pörssiyhtiö Tokmanni saa aikaan Spar tuotemerkin kanssa.

Muutosta on tapahtunut myös ruokaa tarjoavien baarien tai ruokaloiden tarjonnassa. Kun isot ketjut jylläävät silläkin sektorilla, on teollisuus- ja kaupallisille alueille tullut samaan aikaan merkittävä määrä etnisten yrittäjien yksilöllisiä ja persoonallisia syömäpaikkoja. 

Samoin on pienten autokorjaamoiden laita merkkihuoltamoiden puristuksessa. Vaikka mekaanikon puhe ei suomenkielelle kunnolla taivu, auton korjaamisen ja huoltamisen he osaavat.