Suomen valtionvelka ylitti 150 miljardia euroa vuonna 2023. Vuosittaiset korkokulut olivat 3 miljardia euroa. Tämän vuoden maaliskuun lopussa lainarahan määrä oli 174,7 miljardia. Asukasta kohden siis yli 30 000 euroa. Paljon enemmän kuin vuoden eläkkeeni ennen verojen maksujakin.
Jos kotikunnallani Tuusulalla olisi velkaa asukasta kohden saman verran, olisi lainarahaa 1,2 miljardia euroa. Laskinko oikein ja onko ontuva vertaus? Onhan se, sillä valtio kerää verojakin isommalla prosentilla meiltä eläkeläisiltäkin.
Aikoinaan makasin Meilahden sairaalan sydänvalvomossa henki hiuskarvan varassa. Ettei se katkeaisi, sitä vahti sairaalan henkilökunta huippulaitteineen. Elämänhaluani piti itseni lisäksi yllä vaimoni Päivis. Silloin ajattelin, että jos ei täällä koe saavansa vastinetta veroille, virtaa sydänveren lisäksi korvien välissä jotain sinne kuulumatonta. Jolle on nimikin, jota en nyt sano enkä kirjoita.
Mutta onko Tuusulan tai Suomen velka paljon vai vähän? Oiva vertailukohta on Yhdysvallat. Sen valtionvelka asukasta kohden on 107.000 dollaria ja per veronmaksaja hieman yli 323.000 dollaria. Ehkä oikea kaltaiseni ymmärtämättömän kysymys onkin, onko lainarahat joskus tarkoitus maksaa takaisin? Sillä eikö lainaaja pysy tyytyväisenä niin kauan kuin korot tulee hoidettua?
En ollut koulussa hyvä kuin häiriköinnissä, jonka lisäksi osasin laskea. Sillä matematiikalla ja ajan patinoimilla aivoillani ajattelen, että toisilta lainaaminen ei ole hyvää liiketoimintaa millään mittarilla. Sen sijaan rahan lainaaminen muille on sitä kaikilla laskutavoilla. Sillä silloin saa tavallaan tuplatuoton, kun ei tarvitse maksaa korkokuluja kenellekään ja lainanneet maksavat lisäksi tilillesi saman verran.
Jos ei tarvitse maksaa korkoja, voi niillä rahoilla vaikka hemmotella itseä, muita tai tehdä jotain tarpeellista eläimille. Voi myös tuottaa ihmisarvoa ja hyvää mieltä kodittomille, jotka eivät voi kylpeä rahassa eivätkä kylpyammeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti