Tänään on sadas päivä tätä vuotta. Jossain työpaikoissa se oli aika jolloin uuden tekijän piti näyttää kyntensä. Nykyään sitä taidetaan kutsua koeajaksi. Kauan on kuitenkin aikaa kulunut siitä, kun olin iältäni pieni poika ja vanhempani veivät minut Hyrylässä kunnanlääkäri Möllerin vastaanotolle, hänen omakotitalonsa "toiseen päähän". Oli aikaa varattu tai ei, se oli helposti 12 tunnin reissu eväineen, koska aterioimaan ei voinut lähteä. Sillä jos syömäreissun aikaan huudettiin sisään, oli tipahtanut jonon hännille. Mutta yksi asia oli varma. Jokainen sisään päässyt pääsi myös lääkärin tutkittavaksi, viimeiset viimeistään yömyöhään.
Kerran tapasin S-Marketin parkkipaikalla lapsuuden kaverini ja muistelimme mennyttä. Itselläni oli lapsena alaselkä turkasen kipeä ja odotin äitini ja isäni kanssa Möllerin sisäänkutsua. Vaataanotolla hän sanoi minulle, että "käänny selin" ja vanhemmilleni "ottakaa poika kiinni". Sitten hän antoi karateiskun molempiin kylkiini. Vieläkin tunnen kivun, kun jalat pettivät alta.
Keskustelukaverilleni Möller oli sanonut,, että mene kellarikerrokseen odottamaan, tulen pian perässä, niin tehdään siellä laitteilla hieman lisätutkimuksia. Kaverini nukahti hoito- tai diagnoosipetille ja lääkäri unohti miehen sinne, mistä hän heräsi aamuyöstä.
Vaikka aika kultaakin muistoja, muistelen kaipauksella myös muutaman vuoden takaista kokeilua, jolloin tuusulalainen voi mennä samalla hinnalla valitsemalleen yksityiselle lääkäriasemalle kuin kunnalliseen terveyskeskukseenkin. Itse valitsin verstaakseni Hyvinkään Terveystalon. Siellä sanoin useammankin kerran palautteena, että teillä on vain yksi huono puoli. Palvelu on niin hyvää ja kohtelu ystävällistä, että melkein tekee mieli sairastua.
Näillä näkymin aika entinen palaa syksyllä yli 65-vuotiaille. Ikääntymisen ainoita hyviä puolia. Toista on kunnallinen terveyden- ja sairaudenhoitopalvelu nykyisin. Välillä on aika työmaa keksiä todellisten vaivojen lisäksi muuta valitettavaa siinä määrin, että onnistuisi läpäisemään jonotusten ryydittämän ja erilaisten koneäänten sekä muiden automaattien viidakot saadakseen ikäänkuin palkintona aivan aidon lääkäriajan.
Lohdutuspalkintona sairaanhoitaja saattaa kuunnella vaivojani ja konsultoida sen jälkeen lääkärin kanssa. Joka päättää ovatko vaivani liveajan arvoisia vai riittääkö sairaanhoitajan välittämä diagnoosi ja hoitokeinot.
Jos onnistun säilyttämään julkisten ja ylipäätään yhteiskunnan viime aikojen monopolipalveluiden tuottamat nurjat ajatukseni yön yli huomiseen, jatkan marmatusta mieleni purkutyöstä seuraavassa blogissani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti