Arkista elämää Rautiainen tekee ja julkaisee mainioita blogeja etupäässä thaiarjestaan, joita itsekin mielelläni seuraan. Mutta minun kai pitäisi olla enemmän vaiti, jos käsitykseni poikkeavat julkaistusta. Joskus minulle kuitenkin tapahtuu työtä tekemättömän joutenolotapaturma, sillä en osaa aina ennakoida toisten kipukynnyksiä. Lisäksi haluamme olla ehkä liian usein oikeassa silloinkin, kun olemme väärässä.
Näin kävi viikolla, kun Arkista elämää... pakkasi liikaa Thaimaassa jouten aikaansa viettäviä suomalaisia samaan nippuun. Varoitellen, että jos ei löydä tekemistä, on erityisenä uhkana pulloissa asuvat viinapirut. Sehän osui suoraan vasemmanjalan liikavarpaaseeni ja parahdin julkisesti: "Ei mennyt aivan putkeen Rofan mielipide alkoholisoitumisesta tällä kertaa."
Erityisesti minua muutenkin jurppii yhden totuuden torvet, jotka ovat jääneet käsitystensä vangeiksi. Niiden mukaan minuakin odottaa seurakseen pullossa majaansa pitävä, thaimaalainen viinapiru, vaikka olen ollut ensin parikymmentä vuotta työtä tekevänä päihteittä Suomessa ja sitten toisin mokoman talvet taatusti tyhjän panttina Thaimaan taivaan alla. Tai voihan se olla niinkin, että Rofan raittiuden edellyttämäksi tekemiseksi riittää blogien kirjoittaminen, kun en unohda entisen elämän olevan ryypyn takana.
Vähän ohuelta tosin tuntuu, että joku pysyisi edes kuivilla saati raittiina kirjoittamalla. Joskus kylläkin toisin pän. Tämän huomasin käydessäni keskustelemassa Floridassa, Hemingwayn entisessä kodissa hänen kissojensa jälkeläisten kanssa. "Vanhus ja meri" kirjan kirjoittajalle maistuivat myös näkäräiset mielenterveyden menettämiseen saakka. "Jos aikoo kirjoittaa elämästä, sinun on elettävä se täysillä." Se oli Ernestin vakaumus. Toisin kuin useimmat kirjailijat, hän onnistui myös elämään mottonsa mukaan. Hinta oli kuitenkin korkea rajoja rikkovalle miehelle, joka kätki hauraan mielensä maskuliinisen ulkokuorensa alle.
Ehkä alkoholismin, sen synnyttämän alkoholistin sekä siitä selviämisen kanssa on vähän samoin. Että moni tietää mitä se kaikki viinapiruineen voi olla, mutta ymmärtääkseen kristallinkirkkaana luissa ja ytimissä, pitää myös juoda oman kiintiönsä täyteen.
Syyttämällä, mielestään Thaimaan baarien pulloissa asuvia viinapiruja tekemistä vieroksuvien suomalaisten vaanimisesta ja juopottelusta, on kyllä sangen syvällä sademetsässä. Vaikka tietysti sekin on totta, että jos ei viinaa olisi keksitty, ei olisi juoppojakaan. Vähän sama asia, kun ja jos olisin ajanut Harrikalla tai muulla pyörälläni kahtasataa poliisin tutkaan ja syyttänyt siitä ajoneuvoa sekä sitä, kun virkavalta ei valvo tarpeeksi nopeuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti