On ollut itse tehtyjä menoja ja muka muuta hässäkkää, ettei ole ollut aikaa syventyä kunnolla blogien kirjoittamisiin. Nyt kuitenkin on entistä joutilaampaa, joten tässä päivästä jotain. Sen ehdoton kokokohta oli, kun lähdimme varsin pienellä veneellä pitkin Brunei Riveriä kohti Borneon sademetsiä ja viidakkoa.
Täällä, kuten monessa muussakin paikassa Aasiassa asutaan myös pylväiden päälle rakennetuissa kodeissa. Sellaisessa olen itsekin yöpynyt. Koskaan ei ole ollut tilaisuutta kysyä miten niissä on järjestetty esimerkiksi jätevesihuolto.
Päämääränä oli nähdä krokotiilejä sekä nenäapinoita, joilta voisin kysyä: "Vaihdetaanko neniä?" Toisaalta oma lättäsellainen istuu minulle ¾ vuosisadan jälkeen kuin nenä päähän. 15 paikallisen dollarin, puolentoista tunnin matka oli hintana väärti, vaikkei nenänvaihtokauppoja syntynytkään.
Venemies osasi hommansa ja löysi oitis krokotiilien auringonottopaikan ja puista apinat. Muoviroskaa sekä ties mitä muuta oli savisen värisessä jokivedessä. Joten maankolkasta riippumatta on ihminen sama porsas, joka ei juuri ympäristön puhtaudesta perusta. Kovin surullista.... 😥.
Retkeltä palattuamme kävimme moskeijassa, joka oli ulkoapäin suuri ja kaunis. Sitä se toki oli sisältäkin, mutta yksinkertaisuudessaan. Siellä ei voinut nukahtaa kirkonpenkkiin, sillä Herran huoneessa ei ollut jakkaran jakkaraa, muista istumista puhumattakaan. Kaikki istuvat lattialla kokolattiamatolla, jolla ei kävellä kenkineen.
Sisältä puuttuivat kaikki muutkin koristeet ja taulut, toisin kuin luterilaisissa ja ortodoksikirkoissa. Jotenkin muslimipyhättö kuvasti mahtavuudessaan vaatimattomuutta. Puhutteleva kokemus. Narikassa oli pitkiä kaapuja tai sen tapaisia sopimattomasti pukeutuneille matkailijoille. Sellaisen olisin ostanut Suomeen aamutakiksi ja oloasuksi, jos olisi ollut myytävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti