Mukava kaupunki uusin silmin

Eilen kävelin 18914 askelta Casio-kelloni askelmittarin mukaan Kuala Lumpurin katuja. Määrä tosin saattaa vetää hiukan kotiinpäin, mutta kuitenkin. Löysin myös Tatan yöpöydälle tuliaisiksi pienestä putiikista etsimäni kellon, jossa olikin aika työ. Ehkä se oli suurkaupungin ainut makuni mukainen ajannäyttäjä. 

Eiliseen ohjelmaan kuului myös käynti Merdeka 118:sta. Kuala Lumpurissa sijaitseva 679 metriä korkea pilvenpiirtäjä on maailman toiseksi korkein rakennus Dubaissa sijaitsevan Burj Khalifan jälkeen. Rakennuksessa on 118 kerrosta, ja se rakennettiin vuosina 2014–2023. Kun paikalle viimein pääsimme, oli se yhtä suurta rakennustyömaata, joten sisään ei ollut asiaa. 

Ylhäällä olisi ollut kaksikerroksinen näköalatasanne, ravintola ja 17 kerrosta käsittävä hotelli. Niiden alla on 83 kerrosta toimistotilaa. Tornin alaosassa sijaitsee esimerkiksi vähittäismyymälöitä ja konferenssitiloja. Tornista olisi ollut näkymät muun muassa Stadium Merdekalle, jossa julistettiin Malesian itsenäisyys vuonna 1957. Rakennuksen kerrotaan maksaneen viisi miljardia Malesian ringitiä eli noin 1,5 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Maan pääkaupungissa on mielestäni enemmän korkeita rakennuksia kuin Singaporessa. Lisäksi ne ovat paljon korkeampia. Malesiassa täytyykin olla melkoinen botonirakentamisen asiantuntijuus, joka näkyy tavalliselle katujen tallaajalle rakennusten lisäksi esimerkiksi katujen yläpuolelle rakennetuissa yksikiskoisissakin rautateissä ja pilarien päällä kulkevista autojen valtaväylissä. Ihmeellistä kaikkinensa.

Kuola Lumpuri on auennut Timon ansiosta aivan uudella tavalla, vaikka mekin kävelimme ja kuljimme joukkoliikennevälineillä kilometritolkulla jonkun kerran väärään suuntaan. Mutta ajokoiran taidolla, joka ei montaa metriä seuraa jälkiä sinne mistä pupu on tullut, havahduimme mekin ennen pitkää vikasuunnasta. Esikaupunkeineen valtava kaupunki on varmasti heille okei keille cityelämä maistuu. 

Vaikka kuva on mitä on hissin tungoksessa otettuna sormestani ja kerrosnäppäimistä, näkee siitä, että numero neljä on Malesiassa jollain lailla pannassa jostain syystä. Sen taidan joskus selvittää. Koneen hissit olivatkin yhden Finlaysonin myymälän lisäksi ainoat, jossa suomalaisuus näkyi minulle. Kerran kopsautin olkapäästä yhden perheen tyttöä kadulla, sillä hänen lippalakissaan luki Finland. Paljastui Suomessa käyneeksi espanjalaiseksi.