Päivällä ajoimme PeeCeeX:llä Phatthalungin kaupunkiin enemmän kuin avoparina kihlajaislounaalle paikkaan, jonka etsimme netistä. Sattui olemaan yllätykseksemme jouluhenkinen ja -koristeltu. Puoliksi syömämme pitza jälkiruokineen maksoi enemmän kuin aamusella koko muun väen aamiainen.
Kotiin palatessa pysähdyimme leipomossa ja ostimme pienen kakun. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan oli aamiaisen jälkeen tarkoitus tarjota kotitien väelle tai kuka sattui pihaan tupsahtamaan kakkupalat gingerjuomalla. Kakun haun siirsimme iltapäivään, kun selvisi, että tarjoilu ei onnistu aamupäivällä. Sen selvittämiseen tarvittiin sanakirjaa. Kävi ilmi, että Tatan lempiserkku käy vuorilla joka aamu kello 11 pelaamassa korttia salaa muiden naisten kanssa miesten lähdettyä töihin. Siitä ei kuulemma kukaan luovu yksien kihlajaisten vuoksi.
Kaikki kotipiirin eläimetkin saivat osansa. Kukot, kanat ja kahdeksan pikkutipua, joista yksi on usein mustan lampaan tapaan kateissa. Mamacat sen sijaan ei ole tuonut näytille neljää pientä pentua, jotka se kiikutti pihatuolimme alta turvallisempaan paikkaan. Securitydog sen sijaan oli paikalla, vaikkei siitä arkuutensa vuoksi kyllä oikeastaan tehtävään ole. Lisäksi se on niin vikkelä kintuistaan, että sopivampi nimi voisi olla pakolaiskoira.
Mutta nyt on joulupäivän aamugingerit juotu ja kakku syöty, jonka kanssa meinasi käydä köpelösti. Sillä partyihimme osallistui satapäinen kuokkavieraiden joukko, suurimmillaankin alla millimetrin mittaisten muurahaisten lauma. Joka oli yön aikana murtautunut pahviseen kakkulaatikkoon, vaikka se oli suljettu tiiiviisti muovipussiin. Mutta maassa maan tavalla, joka oli tällä kertaa kakkua elävien muurahaisten kera.
4 kommenttia:
Onnittelut!
Kiitos paljon...
Onnea.
Kiitos Tiina
Lähetä kommentti