Joulutarina, 21. luukku

Tänään lauantaina 21. joulukuuta on vuoden lyhin päivä pohjoisella pallonpuoliskolla. Talvipäivänseisauksen jälkeen talvi kääntyy kohti kevättä ja valoa on vähitellen yhä kauemmin. Päivän piteneminen alkoi lauantaina kello 11.21.

Vaikka jouluihini on mahtunut maallista menoa melkoisesti ja alkoholin käyttöä, on se ollut ensisijaiseti Vapahtajamme syntymäpäivä. Yksi rakkaimmista hengellisistä muistoista onkin aiemmin mainittu, joulujuhlissa laulamani Heinillä härkien kaukalon. Laulu on alkujaan ranskalainen kansanlaulu ”Entre le bœuf et l’âne gris” 1600-luvulta, josta Googlen kääntäjä sanoo: "Härän ja harmaan aasin välissä". 

Se on ainut tietämäni joululaulu, joka alkaa Vapahtajamme syntymästä ja päättyy Hänen kuolemaansa. Sanat kuvaavat ensin jouluyön tapahtumia ”Enkelparven tie / kohta luokse vie / rakkautta suurinta katsomaan” ja päättyvät pääsiäisen tapahtumiin ”Ristillä rinnalla ryövärin / nukkuu uhri puhtahin.” Monelle joulun pääosassa ovatkin kuolleet eikä keskuuteemme syntynyt Jeesus-lapsi. 

Lähes jouluna, 22. päivä on syntynyt hyvin rakas osaomistuskoira Niilo ja 25. päivä isäni. Hänen sekä äidin ja siskon haudoilla minäkin käyn jouluaattoina, jos olen Suomessa. Hautausmaat valtavine kynttilämerineen ovat hyvin kauniita ja puhuttelevia jouluyössä. On maa saanut valkoisen lumipeitteen tai ei. 

Tulevana jouluaattona joulu saa uuden, henkilökohtaisen merkityksen, sillä pujotan Morakotin nimettömään sormeen kultaisen, sileän kihlasormuksen. Saman toivon ja odotan hänen tekevän minulle. Silloin tällöin nukkumista tai touhuamista katsellessa ja muulloinkin ajattelen herkin mielin Tatan kiipeämistä Siaminlahden toisen puolen chattikaverista sydämeni tärkeimmäksi ja rakkaimmaksi ihmiseksi. 

Jos muistisairaus syö joskus osan mielestäni, toivon, ettei se pysty nakertamaan muistoani, kun Tata astui alas lentokenttäbussista Jomtienin linja-autoasemalla. Sinä hetkenä päätin pitää pääni, aloittaa alusta taas kerran ja opetella uudelleen rakastamaan ihmisen rakkaudella toista ihmistä.

Hyvin tärkeä minulle on myös jo monena vuonna julkaisemani Siiri Angervon ja Kustin joulu- ja rakkaustarina, jota muokkaan jokaisen joulun alla vahvalla tunteella ydintä hukkaamatta. Tänä jouluna jaan sen kolmeen osaan ja aloitan huomenna lopettaen jouluaattoon. Joulupäivänä päätän pikkujoulukalenterini ekstraosaan ja vähintään yhteen kihlajaispäivän valokuvaan.