Oudoilla aivoilla liikkuvat pitkäkyntiset paskiaiset

Lainaan blogiini kuvan kanssa ilman lupaa Facebook-kirjoituksen, sillä tekstissä oli jakamisen salliva asetus. Oletan siis sen olevan tarkoitettu myös jaettavaksi. Sen perään kerron tarinan omasta amppelivarkaasta: 

"Kiitos sinä rouva joka huomasit että meidän toinen kukkanen on ständin luota ottanut jalat alleen ja löytyy Kauppatien alamäestä. ❤️ Saatiin karkulainen takaisin.

Selväähän se on ettei tämä kasvilajike ole itse sataa metriä kalppinut. Kyllä sen on joku mukaansa ottanut, tykännyt ilmeisesti enempi tuosta korista kuin kukasta ja heittänyt kukan ja pitänyt korin. Meille onneksi kukka on tärkeämpi joten sinänsä onni saatiin kukka takaisin.

Mä olen romurimpsessa ja Va-Lossa moni asia on kierrätettyä. Niin myös nämä kukkakorit/ amppelit. Sain joskus 5kpl ilmaiseksi roskalavalta. Kotoa löytyy tälle ”varastetulle” siis sijainen. Kyllä harmittaa silti näin törkeä toiminta. Me ollaan kaikille ystävällisiä, tarjotaan kahvia, saa käydä vessassa, soitellaan taksia ja tuodaan omppuja, annetaan ilmapalloja. Vastineeksi pöllitään kukalta kori. 😫

Olisit sinä joku tullut sisälle ja kysynyt saatko ottaa, olisit saanut luvan eikä olisi tarvinnut varastaa. Oltaisi samalla saatu syksyn marjat kivasti kiertoon kun ollaan kohta talvikukkia hankkimassa. Nyt varastit. Otit ilman lupaa ja toit pahan mielen. Toivottavasti korista on sinulle iloa. Hyvää viikonloppua!"

Sitten siihen omaani. Asun Tuusulan Myllykylän Jokilaaksossa Merikonttikodissani ja postilaatikkoni on kukka-amppelin alla 350 metrin päässä Isontien varressa. Tällä kertaa siinä oli vielä raakoja amppelimansikoita.

Pihaani ilmestyi puomista ja kieltomerkeistä huolimatta auto tarkoituksenaan ängetä luonto- ja kuntopolulle, kunnes oli pohjaansa myöten kiinni niin syvällä suoperäisessä maassa, ettei päässyt omin avuin eteen eikä taakse. Minä häntä sitten mönkijällä jeesasin ja tyhjensin samalla suhteellisen tuohtuneena sanaisen arkkuni kotirauhani rikkojalle: "Että jos kielloista huolimatta Google maps sanoo, että hyppää kaivoon, niin sinäkö hyppäät tai millä ohjeilla olet tullut pihaani?" 

Sen verran nuorta, omituisten aivojen kanssa liikkuvaa läksytykseni korpesi, että hän lähti keskisormi ikkunanraossa pystyssä ja vei mennessään tienposkesta postinkantajille tarkoittamani amppelin suut makeaksi marjoineen. Vain tie päättyy merkin alla oli tyhjä koukku jäljellä. 

Tämä luvattomien teiden kulkija tarttui kuitenkin työnantajan autoineen tallentavaan kameravalvontaani. Kyseisen firman yhteystiedot pengoin rekisterinumeron perusteella ja linkitin melkoisen kulmikkaan kirjoittamani ja julkaisemani blogin keskisormikuvan kanssa toimitusjohtajan sähköpostiosoitteeseen.

Ei mennyt kuin tovi, kun amppelivaras soitti ja ääni oli muuttunut kellossa. Sanoi pomonsa sanoneen, että firman nimeltä mainitsema julkinen kirjoitukseni huonolla tuurilla kaataa hänen pienen yrityksensä. Ja jatkanut, että "siivoa jälkesi tai ensimmäisenä sinä saat kenkää". Niinpä hän pyysi nöyrin mielin poistamaan blogini. Tähän minä, että toki tai muutan niin, ettei autoa tai firmaa tunnista. Heti sen jälkeen, kun olet palauttanut amppelin tai tuonut uuden marjoineen tilalle. Tunnin kuluttua mansikat olivat palanneet kotiin tutulle paikalleen ja minä siivosin kirjoitukseni.