Osaidentiteettini, osa 3

Nyt on osaidentiteettini synnyn selityksistä neljä jäljellä: Väärien valintojen asiantuntija, Elämän koelentäjä, Sosiaalineuvos sekä Blogisti.

Ensimmäinen tuli todeksi, kun aloitin taisteluni alkoholismin suosta kuivalle maalle 50 vuotta sitten. Ensimmäinen 5 kuukauden koe- ja kisälliaika ei ehtinyt muuttua sielun eikä ruumiin raittiudeksi, kun jouduin kertausharjoituksiin. Vastaanottopiste oli Rekolan koululla ja portinpielessä notkui enemmän kuin lievässä maistissa vartiomies. Päätin, että tuonnehan en selvinpäin mene. Joten ajoimme Tikkurilaan ja täytin pääni aivan muulla kuin maanpuolustusajatuksilla ja -asioilla. 

Meni viisi vuotta ja alkoholisoiduin kunnolla täysiveriseksi juopoksi. Enkä ollut löytää edes viinattoman elämän polun päätä uudelleen saati raittiutta. Sillä etsin elämälleni oikeaa tietä ja jokaisen hetken kattavaa uutta elämää. Kunnes käsitin, että ihminen on valmis kärsimään uskomattoman määrän tuttua, turvallista tuskaa ennen kuin on halukas hyppäämään tuntemattomaan. Näin oli omakin laitani ja täytin elämän laittomuuksilla, kemiallisilla aineilla, lorvimisella sekä muiden rahoilla. 

Sitten oivalsin, että suunnan muuttamiseen ei tarvitse tietää mikä on oikein. Vaan siihen riittää ymmärrys mitkä ovat huonoja vaihtoehtoja. Näin opin karsimaan vääriä valintoja, sain tilaa etsiä uutta ja viimein rohkeutta lähteä loppuelämän mittaiselle tutkimusmatkalle. Luottavaisena kykyyn hylätä matkalla sopimattomat vaihtoehdot.

Joten minusta tuli väärien valintojen asiantuntija, sillä vain harva valinta on mennyt laakista kohdalleen. Ehkä yksi on päihteiden käytön lopettaminen ja toinen on työelämästä ajoissa sivuun siirtyminen. Ne ovat mahdollistaneet pitkän leppoistamisjakson, loppuelämänmittaisen koelentämisen ja laskeutumisen yhä uudelleen uusille kentille. Vaikkakin välillä vain some- ja mielikuvitusmaailmassa.

Presidentti Tarja Halosen myöntämä sosiaalineuvoksen arvo ei mitenkään mahtunut identiteettiini, jonka olin itselleni mieltänyt. Mutta sitten kerran mietin sen olevan melkoisen hyvä palaute minulle, joka lopetin koulujen käynnin heti, kun 16-vuoden oppivelvollisuusikä tuli täyteen. Ajattelin, että opinahjot ovat niitä varten, jotka eivät muuten opi tai eivät pärjää elämässä. Eikä sosiaalineuvokseksikaan tulla kouluja käymällä. 

En ole katunut, vaikka ainut pääoma on kadulta ja kylän raiteilta sekä tolkuton viinamäärä. Mutta arvostan sitä kaikkea, sillä ilman päihteitä en olisi löytänyt itseäni kuten olen löytänyt enkä sieltä missä tätä kirjoitan. Erityisesti arvostan jokaista yksityishenkilöä, jotka hakivat minulle neuvoksen titteliä, sillä joukossa ei ollut ainuttakaan järjestöä eikä muutakaan juridista toimijaa. Työnantajani eivät edes tienneet hankkeesta.

Viimeinen, muttei vähäpätöisin identiteettiäni kuvaama sana on blogisti. Se on 15 vuotta ottanut elämästäni enemmän kuin joka toinen päivä useamman tunnin. Kun mainitun vuosimäärän kertoo kirjoittamiseen ja sen pohtimiseen käytetyillä tunneilla, on se ainokaisesta ihmiselämästä lohkaistuna iso palanen.

Mutta tälläinen minä osaidentiteetiltäni olen. Milloin millekin kiitotielle laskeutunut ja niiltä noussut laitapuolen kulkija, jolla ei ole peruskoulun oppimäärä eikä yhtäkään päästötodistusta. Tai on rippikoulusta ja autokouluistakin useita. Enin osa kylläkin rillumavuosina poliisin 👮 haltuunottamia.