Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 14. marraskuuta 2024

Mutkikas matkani minuuteen

Kauan sitten, viime vuosituhannella asuin Jyväskylän kupeessa kaksikymmentä vuotta. Ensimmäisen vuoteni tai pari join alkoholia, kuten täysverisen alkoholistin kuuluukin. Kun sen avulla olin löytänyt minuudestani mitä viinan kanssa on löydettävissä, lopetin todeten, että tämä on nähty ja tämä tie on nyt kuljettu alusta loppuun. 

Kantakuppilanani säilyi silti Ylä-Ruth, jonka terassin eteen ajoin kerran Yamaha Midnight Specialillani. Pöydässä istui oiva ryyppy- ja muukin kaverini Varvikon Mikko. Hän katsoi sumein silmin todeten: "Kuule Soini. Vaikka ajat pyörälläsi kahtasataa, ei sinulla mene yhtään sen lujempaa kuin minullakaan." Pistämättömästi sanottu, jota olen miettinyt monesti. Niin totta se on.

Toinen, Thaimaassa tutuksi tullut kaverini Paanasen Jukka Keski-Suomesta laittoi aamulla anivarhain viestin tulostaan yhden nukutun tai matkakuumeessa valvotun yön jälkeen. Sanoi kortteerin olevan varattuna tällä kertaa suomalaisittain sanottuna Jomtienin Hiutale ykkösestä.

Se aukaisi muistojeni aarrearkun, sillä siellähän minäkin asuin ensimmäisellä Pattayan reissullani. Siihen sylttytehdas löytyy edelleen Suomen Länsirannikon senaattori Raimo Perälahdesta. Joka samasta paikasta koti-Suomeen palatessaan laittoi viestin, että nyt olisi oiva Thaikoti vuokrattavaksi hänen jälkeensä ja skootterikin tulee vuokraemännältä kylkiäisiksi ilman eri korvausta. Tähän tartuin ajatellen Varvikon sanoja, että voinhan etsiä minuutta ja itseäni myös siellä, sillä korvienväli on mukana. Olen sitten kotisohvalla tai matkalla lähes tuhatta ja sataa rantatuoliin pallon toiselle puolelle. 

Kun lähdin ensimmäisen kerran skootterilla kadulle, pysähdyin muutaman sadan metrin päässä Norjan merimieskirkon kohdalla ja ajattelin kaikki kateissa, etten koskaan osaa takaisin. Mutta osasin minä. Tutuksi tuli moni rantatuolipaikka, ehkä eniten taas suomalaisittain Hyrsylänmutkan Raittiidenranta, jossä oli hyvä tutkia sekä peilata itseä ja etsiä minuutta suomalaisessa laatuseurassa. Tutuksi tulivat niin Matti Myönteinen, Meri ja Tornion Markut, kuten Tietokone Mattikin sekä useat muut. Osa on jo mennyt sinne jonnekin mistä en heitä ajassa elävänä tavoita.

Kun jäin rahan ansaitsemisen ja monesta muusta oravanpyörästä leppoistamisjaksolle, tiesin joutilasta aikaa tulevan pilvin pimein. Jonka myös päätin käyttää ja käytän itsekkäästi itseni sekä minuuteni yhä paremmin löytämiseen. Se voi olla hyväkin sijoitus, sillä jos joskus jatkan jossakin jotain entistä mukanani, ajattelelen sen olevan juuri sitä mitä etsin alati lisää ja kätken sisääni.

Ei kommentteja: