Kerran kuulin tarinan jo silloin iäkkäältä kaveriltani, joka oli kokenut joululahjojen ostamisen liian työlääksi. Joten hän päätti lähettää ystävilleen niiden sijaan vähän rahaa. Sekä mukaan tervehdyksen, jossa toivotti hyvää joulua toivoen jokaisen ostavan itse mieleiset lahjat ja toimitti kirjeet postiin. Joulun jälkeen mies löysi kirjeistä unohtuneet joululahjarahat kirjoituspöytänsä papereiden alta 🤣🤣.
Itselleni on tulossa pitkästä aikaa aito, eläinten ympäröimä joulu, sillä Morakotin ja vähän minunkin Thaikotini näyttää yhä enemmän hollitallin pihapiiriltä. Hollitalli on perinteinen suomalainen termi rakennuksesta, jossa pidetään hevosia ja muita eläimiä. Kun viime talvena herättelin henkiin Tatan prinsessa Ruususen unta nukkuneen eläinrakkauden, en arvannut mitä kaikkea se tuo tullessaan. Naapureiden kotieläinten huomatessa pihamme eräänlaiseksi turvasatamaksi, jossa saa ruokaakin, on menestys ollut taattua.
Ehkä jossakin vaiheessa on laitettava rajoja eläinrakkauteen, sillä eilen huomasin naapurin äitikissan etsivän synnytysosastoa. Eikä meistä ollut sen häätäjäksi mierontielle, vaan sen sijaan Morakot antoi parille tyttärensä paidalle uuden käyttötarkoituksen. Levittelin ne illalla terassin aamugingerin juomapaikkani pöydän alle ja mirri koki paikan kelvollisekseksi. Aamusateen ropistessa kuului tyytyväinen kehräys äidin imettäessä yön vanhoja, neljää isänsä värejä perinyttä pentuaan.
Meillä on ollut pihalla kanaeläimille oma rei'itetty ruokavati, jonka siivekkäiden lisäksi löysivät myös kissat sekä Securitydog. Eilen sen äkkäsivät lehmät tullessaan kotiin lautumeltaan pihamme kautta normikotitien ollessa veden vallassa. Joten ehkä jotain tarvitsee jatkossa tehdä yhä enemmän karjatilaksi muuttuvalle kotipiirillemme.
Mutta on Tatalla ja minulla omakin joulumme. Jo parina vuonna on nyt synnytysosaston kattona olevalla pöydällä tuikkinut ledvaloineen pieni muovikuusi. Jonka luulen olevan edelleen kotitiemme ainut näkyvä viesti krustinuskon joulusta.
Myös erikoista ja ainutkertaista on tulossa tähän jouluun. Aattona on tarkoituksemme pujottaa toistemme nimettömään, vasemman käden sormeen perinteisen sileät, Bangkokissa kaiverrettavana olevat kultaiset kihlasormukset. Se tapahtunee kanta-aamiaispaikassamme, jossa tarjoamme silloin aamupalan jokaiselle sinne piipahtavalle. Taatusti paikan ensimmäiset kihlajaiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti