Kauas on pitkä matka

Paikkani oli Finnairin koneen karvalakkiosaston varauloskäynnin kohdalla, joten jalkatilaa oli heittäytyä vaikka makuulle. Silti silmäystäkään en nukkunut, vaikka matka menikin kaikin tavoin, jos ei mukavasti, niin hyvin kuitenkin. Paitsi, että kotimainen lentoemo kävi huomauttamassa, että laita napa piiloon t-paidan alle ja kaadoin Coca- Colani vieressä istuvan thaiäidin syliin.

Ajallaan kuitenkin lähdettiin. Kaikki selvitykset turvatarkastuksineen olivat vartin juttu. Kun päivää aiemmin oikein uutisia myöten pelottelivat lentäkentän ruuhkilla, jäikin sujuvuuden johdosta monelle muullekin kolme tuntia luppoaikaa lorvia Helsini-Vantaan odotustiloissa. Joka tapauksessa kailkinensa noin 10 000 kilometrin ja vajaan puolen vuorokauden matka ilmojen halki on nyt takana Venäjän kiertämisineen.

Samanlainen luppuaika tuli tällekin päivälle, sillä olin varannut päivän aikaa siirtyä Bangkokin lentoasemalta Krung Thep Aphiwat Central Terminal Stationille. Olin myös päättänyt kävellä keskustasta kymmenen kilometrin matkan, joka kyllä otti koville, eikä suurkaupungin ilma ollut edes kuumimmillaan.

Vaikka silmäilin useamman lentokentän ja vähän muidekin  rahanvaihtopisteiden kursseja, tuli kyllä takkiin merkittävä summa, kun vertasin saatuja bahteja Pattayan hintoihin, sillä puolen vuoden matkakassani ei ole euro eikä kaksikaan. Liekö Bankokissa turistilisää tai jotain... 

Edessä on nyt joka tapauksessa toinen yön yli puolen vuorokauden matka, tällä kertaa enemmän kansanjunan, ei siis Thaksin, makuupaikalla Phatthalungiin. Keskellä yötä, matkan puolivälissä pitäisi vielä nousta petistä ja mennä vaunun portaille morjenstamaan Harria, sillä näin on sovittu.

Bankokin rautatieaseman rakennus on suurin laatuaan missä olen koskaan käynyt. Tätä kirjoittessa onkin vielä täysin hakusassa kuinka löydän junani ja ehdin siihen, sillä huomasin hissillä toiseen kerrokseen ja vaunuun siirtymiseen olevan koko junallisella olevan aikaa 20 minuuutia.